So, it all started over an spontaneous lunch in March. I just messaged Elina, if she had time to have a lunch with me in 30 minutes and so we met. While eating and talking she mentioned about the competition in May and that they really needed a bass clarinet player. I got interested and soon I had booked a gig in my calendar. I got to borrow the bass clarinet from the Turku Conservatoire.
It’s been quite long time since I played the bass clarinet and as my spring had been busy with studies, I had a break from playing the clarinet. This was a nice project to get back in shape and also play with other people. And funny thing was also to play next to Elina.
It was not my first time in this competition. I’ve played with many bands all over Finland but this time I got to represent Turku. Especially I remember year 2011 when I had to cancel my participation just before the competition because I got ill. That time I was supposed to play the E flat clarinet with a band from Tampere. This year I was well, but of course there are always few people who got sick just right before the competition. It is sad, but we survived.
I was playing with the band only for few times before the competition, but I think that in the competition we all played our very best performance. It was great to perform again in the big hall of Tampere-talo. Unfortunately, our ranking in the competition was only 5th. Anyway, congratulations for the winners!
At the change of the year is quite often a time to plan the future little bit and maybe set some goals for the new year. It is also time to look back and create a full picture of all the things you have done last year.
In 2021 my blog posts have been little bit different. At one point I thought I don’t have any more ideas for this blog but somehow I got back on the track of monthly postings. But that is the whole idea for me to right this blog: I like writing and I want to share my thoughts about all music related stuff. If I don’t have any ideas, I might just as well end this blog.
2021 I played only one concert for a live audience. I’m already getting used to having less performance but realizing this was interesting. It was our concert in Loimaa with Brahms and the project took longer than expected because of the COVID. Although it is sometimes good to give time for a big piece to simmer, I felt like I needed something new to play as well when I was preparing for the concert.
I decided to start practicing one quite big piece that I have been playing little bit but never had that much time and energy to really start practicing it properly. Already in last autumn I made plan. The piece has ten pages. What if I have one year time and I practice one page every month?
One year is my goal since my study leave period is going to end in September and I am going back to work in the Navy Band. Before that I don’t have any plans for concerts. I need to relax a bit before planning to organize any concerts by myself and I believe during these uncertain times no one will even ask me to play to any concerts.
I have struggled to find motivation for practicing alone without a goal. Now I have a clear plan, not too overwhelming but still interesting enough. I am not sure if I ever will get a chance to perform this piece I am now practicing but I don’t mind. Perhaps when the chance comes, there wouldn’t be time to start practicing it from the start.
And what is that piece? Well, I won’t tell you now. You will hear about it later. So now it is time for me to turn the next page for this month.
Heli Palomaa ja Neue Quartet photo by Juho-Pekka Palomaa
Tänään tulee tasan vuosi siitä, kun esitimme Brahmsin klarinettikvinteton Helsingissä Hakasalmen huvilalla. Ja nyt uskallan kertoa, että tulemme esittämään sen vielä kerran yhdessä Loimaan taidetalolla 16.11.2021 klo 19.00. Livenä, paikanpäällä, yleisölle!
Keväällä pohdin, että konsertit ovat minun osaltani tältä vuodelta ohi. Mutta ehkä silloin en vielä luottanut, että pääsisin esiintymään Loimaalle Neue Quartetin kanssa. Alun perin Loimaan konsertti oli tarkoitus järjestää toukokuussa 2020, mutta kaikki tiedämme, miten maaliskuu muutti tilanteen hetkessä. Konserttia siirrettiin pariin otteeseen, mutta nyt vihdoin näyttää siltä, että se todella toteutuu marraskuussa eli vajaan kuukauden päästä.
Tämä konsertti nimittäin oli jopa alkusysäys sille, että aloin suunnitella konsertin toteuttamista tosissani. Olin jo pohtinut mahdollisuutta muutaman vuoden ajan. Niin paljon on mahtunut pariin vuoteen, että tuntuu kuin kaikki olisi muuttunut siitä, kun ensimmäisen kerran aloin lukea teoksen nuotteja joskus 2018 vuoden puolella.
Ja niinhän kaikki elämä ja tämä maailma onkin jatkuvassa muutoksessa. Vaikka muutos olisi kuinka pientä ja huomaamatonta juuri kyseisellä hetkellä tarkastellessa, sen kokonaisen vaikutuksen huomaa tarkastellessa taaksepäin. Vaikka kuinka tuijottaisit maalattua seinää, et huomaa maalin rapistuvan silmissäsi, mutta kuitenkin huomaat eron uuden ja vanhan maalipinnan välillä.
Uskon, että noin vuoden mittainen tauko tämän teoksen kanssa on saanut jotain muutosta aikaan. Olenhan minäkin varmasti muuttunut tai ainakin vuoden vanhempi, jos ei muuta. Tulevana lauantaina tapaamme myös harjoitusten merkeissä jousikvartetin kanssa pitkästä aikaa. Siitä tulee varmasti mahtavaa.
Konsertissa kuullaan myös vastapainona Brahmsin kaihoisuudelle iloinen Haydynin jousikvartetto op. 71 nro 2.
Last week we made with my husband a four-day bike trip and on Wednesday we stayed in Uusikaupunki. It was a perfect timing since there was The Crusell Music Festival week. On Wednesday night we visited the Party Night concert with the Guards Combo. They performed with a singer Jepa Lambert.
The Guards Combo & Jepa Lambert photo by Heli Palomaa
The concert was great after cycling all day in the rain. It was nice to hear them play with ease and joy. They seem to be enjoying what they were doing. I thought it would be quite fun to be playing with those players. But I also was thinking that their combo doesn’t have any female players. Is it a coincidence or women of the Guards Band are not interested in this type of music or how they choose the players? Well of course there was not a place for a clarinet player anyway.
However, in the spotlight was the singer. She was super talented. I was thinking that actually the place that I would like to have in that combo would be the solo singer. Singing for the audience and having fun and be the star.
Since I started my study leave, I have made a break with playing the clarinet. I thought I should give it a time to feel like a right moment to play again. But I’ve been singing a bit and it is quite fun but would like to do it with a band too.
Maybe I am just little bit bored with clarinet. I have worked really hard for so many years. When I was a kid, I wanted to quit playing for many times, but my mom told me to go on. Finally, I found the joy with the clarinet and decided to use all my energy with learning it. However, now when I see back, I was already 10 years behind when starting practicing for real. It didn’t stop me graduating as a Master of Arts and getting a job as a clarinetist in the Navy Band.
But the world is full of great clarinet players. At some point I thought that maybe I will sell all my belongings and start to visit auditions in the Europe and just live all around temporary. When I did the audition in Oslo, I met few young players who had been doing many auditions and knew each other’s from those. There is always just one job and dozens of applicants. It is a competition for many years.
During these few couple of years working in the Navy Band I have started to think that I will never reach that level that I could work in a symphonic orchestra. I have also found so many other interesting things in my life that right now I don’t want to use all my time with just practicing the clarinet. For some players everything comes with easy and naturally. They don’t need to spend too much time to keep the playing in condition.
I am a hard worker, and nothing comes for free for me. I have dedicated so much time for just playing the clarinet. I know that I can learn and achieve a great level with my instrument and still it is not enough. It has never been enough. There has always been something missing. Right now, I wonder, that it might be the freedom. It seems to me that all this time I have been studying the clarinet, it has been difficult for me to have the right sound and right phrasing and so on. Yet I am sure I am a musical person. Maybe the clarinet is just not the right way for me to let my musicality show.
Semifinals of the Crusell International Clarinet Competition 2021. Jonathan Leibovici. photo by Heli Palomaa
On Thursday morning we listened to two of the semifinalists of the clarinet competition. I was reading the competition program and noticed that everyone of the competitors were born in the 90’s! I felt like I’m way too old already! They were all from abroad and had a long list of experience as working in the orchestras and performing as soloists. It all made me feel like my career as a clarinetist is heading to its end.
After listening to the semifinalists, we saw my teacher from Tampere studies. His children were performing on the city square. They played great and I was impressed. They have had all the support for playing since they were born. Music has been also my hobby since I was very young. But the difference is perhaps the attitude. I was never treated as a future musician when I was a kid.
Samu & Iitu Ahonen photo by Heli Palomaa
I met a lot of acquaintances. They are all musicians from all around Finland. My husband commented that it is like when he is driving rally. He meets a lot of people he knows there. And it is true. Finnish musicians know each other quite well. It is nice that people who gave me lessons remember me after many years. I can feel that I am still part of this group of people. And I believe those contacts will remain for a long time.
Interesting thing about the finals of the clarinet competition was the commissioned work by Matilda Seppälä. She wants to question the competition about music that we can’t measure, and the piece is not about who is playing all the right notes and has the best technique but who can show the improvisation skills and let go while performing. I like this perspective that you are creating something yourself on the stage and not just following strict guidelines. And that can be sometimes difficult if you are thought to play and follow the notes with a discipline. Suddenly you should react to how everything is inside you and maybe also make a joke about everything that is sometimes taken even too seriously.
Anyway, I had a great time spending little bit time in Uusikaupunki and in Crusell Music Festival. I recommend to visit them next year and now let’s still enjoy the summer we have left.
You know that I am a clarinet player. The clarinet family is quite big. The most common type of the clarinets is Bb or B flat clarinet. But I’ve played also bass clarinet, A clarinet and E flat clarinet. So in Finnish E flat clarinet is called “Es” clarinet. I believe it has German roots. Anyway, I started to think about this already in my early study years in Tampere, that combining Es and A becomes a Finnish male name Esa. So I thought it would be fun to compose a duet for these two clarinets.
Well, years passed as it happens for so many things. Then I met Esa, who became my husband. Today is his name day and I wanted to make him a gift. I actually started composing already in this spring and also recorded the audio and video. Then I edited it all together and now I publish it. He of course got an envelope which includes the printed notes. You are able to watch the video via the link below. Hopefully you will like it!
And also remember to watch me dancing on the video that will be published on 9th of July!
Te varmaan tiedätte, että minä olen klarinetisti. Ja klarinettiperheeseen kuuluu melko monta erilaista soitinta. Yleisin näistä on B-klarinetti, mutta olen soittanut myös bassoklarinettia, A-klarinettia ja Es-klarinettia. Tästä tulikin mieleen jo joskus opiskelujeni alkuaikoina Tampereella, että kun yhdistää Es- ja A-klarinetin, syntyy Esa. Ajattelin, että olisi hauskaa säveltää duetto näille kahdelle klarinetille.
No, kuten arvata saattaa, useammat vuodet vierivät. Sitten tapasin Esan, josta tulikin aviomieheni. Tänään on hänen nimipäivänsä ja halusin tehdä hänelle lahjan. Aloitin säveltämisen jo keväällä ja myös videoin ja äänitin tuotokseni. Myöhemmin editoin kaiken yhteen ja tänään on vihdoin julkaisun aika! Hän sai toki myös kirjekuoren, joka sisältää tulostetut nuotit teoksesta. Seuraa ylläolevaa linkkiä ja pääset katsomaan ja kuuntelemaan videon!
Muista myös katsoa perjantaina 9.7. julkaistava video, jossa minä olen mukana tanssimassa!
I just updated the Performances page and noticed that indeed this year shows the new ways of working. All of our performances have been videos published in YouTube. Making videos takes time and planning so that’s why there is not more than one per month. Well, one of them was actually a live stream concert. And there has been some other gigs of the smaller groups of the Navy Band that I wasn’t playing in. Still we haven’t seen any audience for very long time.
The reason I decided to update my performances page right now is that on 1st of June my study leave will begin. It means that these were all of my gigs for this year, I assume. And then I will concentrate mainly on studying for next 15 months.
I actually thought at some point that I will end writing this blog for good. I thought I didn’t have anything to say related to being a musician. However, now I have some plans for the future, that I want to share in this blog as well. So stay in tune, I will publish something even if not that regularly.
So I wish that you will go and see those links on the performance page. For 8th of March, the International Women’s Day, we made a funny video. I got the job to make the arrangement for this piece Shania Twain – Man! I Feel like a Woman.
We also filmed already a video that will be published on 9th of July! For this film I of course was playing the clarinet but also got a chance to be a dancer. Boy, that was super fun! I have to admit that the day we filmed was one of the funniest day at work for very long time. Also I have to wait until July to see the end result! Can’t wait 😀
Have a nice beginning of the Summer!
photo by Sanna-Mari Rissanen. Filming in action.
Päivitin juuri Esiintymiset -sivulle tämän vuoden esiintymiset ja todella huomaa muutoksen työskentelyssä. Jokaiselle kevään kuukaudelle on tullut yksi video YouTubeen. Videoiden tekeminen vie aika paljon aikaa, joten niitä ei ehdikään tuottamaan kovin tiuhaan tahtiin. Olihan yksi niistä kuitenkin live striimi konsertti, mutta vieläkään ei olla päästy oikean liveyleisön eteen soittamaan. Laivaston soittokunnalla on kuitenkin ollut pienemmillä kokoonpainoilla esiintymisiä, mutta itse en ole ollut niissä mukana.
Päätin nyt päivittää vuoden esiintymiseni, sillä kesäkuun alusta aloitan opintovapaani ja keskityn 15 kuukauden ajaksi vain opiskelemaan. Se tarkoittaa, että luultavasti tämän vuoden keikat olivat tässä.
Ajattelin jopa kevään aikana, että lopettaisin tämän blogin pitämisen kokonaan. Tuntui, ettei ole oikein mitään sanottavaa muusikkouteen liittyen. Mutta nyt minulla on kuitenkin muutamia ideoita tulevaisuudelle, jotka aion jakaa täällä myöhemmin. Jotenkin pysykää kuulolla, vaikka en joka kuukausi kirjoittaisikaan.
Joten menkäähän katsomaan videolinkit Esiintymiset -sivulta, jos ette ole niitä vielä nähneet. Naistenpäivänä julkaisimme hauskan videon, jossa pääsin tekemään sovituksen kappaleesta Shania Twain – Man! I Feel like a Woman.
Heinäkuussa Merivoimien vuosipäivänä julkaistaan vielä yksi video, missä olen mukana. Klarinetin soittamisen lisäksi pääsin myös tanssijaksi ja vitsit se oli hauskaa! Täytyy sanoa, että kuvauspäivä oli hauskin työpäivä pitkään aikaan. En itsekään näe lopputulosta kuin vasta julkaisupäivänä 9.7. ja en malta odottaa! 😀
2020 has been different in many ways. Since our main work in the Navy Band is to perform for the people and we couldn’t take a lot of audience to see us, we made a lot of stream concerts. It is not very new idea. There has been live concerts in the TV and in the Internet for long time. However, this time it became even more popular and it is also strange to perform completely without the audience.
So the first TV concert was on the 4th of June when the restrictions were loosen a bit. You can read about that in my other blog post here. Unfortunately, it is not anymore available for watching.
In the autumn we made three normal concerts with small audience. Then we made Navy Rocks tour, that was filmed in Logomo, Turku. It was shown in the TV on 6th of December and you can watch it here:
Many small performances have been cancelled starting from November and it is still unsure when it all will normalize. However, maybe the most famous of our performances, the declaration of Christmas peace, will be shown in the TV as in every year. Only this time there won’t be any people watching and I think that will be the strangest experience of the year.
You will be able to watch it live on 24th of December here:
Koko vuosi 2020 on ollut aika erilainen. Koska päätyömme Laivaston soittokunnassa on esiintyä ihmisille, emmekä ole voineet ottaa yleisöä katsomaan meitä, olemme tehneet paljon striimikonsertteja. Konsertit TV:n tai Internetin välityksellä eivät ole mikään uusi keksintö, mutta niiden määrä on kasvanut huomattavasti tänä vuonna. Lisäksi on todella erikoista esiintyä kokonaan ilman yleisöä vain kameroille.
Ensimmäinen pelkästään TV:tä varten soitettu konsertti oli 4.6. kun rajoitukset helpottuivat niin, että koko orkesteri saatiin samaan tilaan. Valitettavasti sitä konserttia ei voi enää katsoa uudestaan, mutta voit lukea blogipostaukseni täältä.
Syksyllä teimme kolme perinteisempää konserttia ja saliin päästettiin rajoitettu määrä yleisöä. Marraskuussa teimme Navy Rocks -kiertueen ja Turussa ollut konsertti taltioitiin. Se tuli Alfa TV:ltä itsenäisyyspäivänä ja on edelleen katsottavissa täältä:
Paljon pienempiä esiintymisiä on peruttu marraskuusta lähtien, mutta vielä on jäljellä yksi ja varmaan soittokuntamme tunnetuin jokavuotinen esiintyminen eli Joulurauhan julistus. Tällä kertaa paikalla vaan ei ole yhtään yleisöä. Se tulee varmasti tuntumaan oudolta, koska paikka on ollut aivan täynnä ihmisiä. Julistusta voi seurata TV:stä tai Yle Areenasta jouluaattona:
At work we decided to do some projects in small groups. I got to plan one of them with our other clarinet players. Since it was then the end of October I thought why not make some kind of song for November.
I visited the library to find some material and I found notes for one old song called November by Lasse Mårtenson. There where few other songs as well, but when I listened to this one, I liked it right away. I think it had just the right autumn blues vibe I was thinking about.
I thought I could make it a little bit different by singing myself with clarinet quartet accompanying me. And I created the arrangement for 3 Bb clarinets, bass clarinet and voice. When we played it together, others thought it would be nice to have a drum set with us and it was a great idea. I didn’t have to change anything, one of our drummers just came and played with us and it worked really well.
We recorded the music and made a video as well. I thought it would be nice to have some autumn leaves and nature too in the video. Our media conscripts helped with filming and editing the video. And for the last bit we recorded my singing. I have to admit that the song was not the easiest one for me. It has quite a big range and I tried to find a nice key both for me and the clarinet. I mean I didn’t want to make it too difficult to read with lot of accidentals. So it is maybe little bit too high for me to sing very easy.
All together it took almost the whole month to make this video ready. Anyway, here it is, hope you enjoy it.
Marraskuu – Lasse Mårtenson
Töissä päätettiin tehdä muutama someprojekti vähän pienemmillä porukoilla. Sain osuudekseni ideoida klarinettien pätkän. Oltiin lokakuun lopulla ja en vielä halunnut intoutua joulujutuista. Eikö marraskuutakin voisi vähän muistaa ensin?
Kävin kirjastossa perehtymässä materiaaleihin ja löysin muutaman nuottikirjan. Suosikiksi nousi nopeasti Lasse Mårtensonin Marraskuu. Siinä oli sellaista syksyistä blues-tunnelmaa, jota olin kaivannutkin.
Päätin lähteä toteuttamaan ideaani vähän eri tavalla kuin yleensä ja uskaltautua itse soittamisen sijaan laulamaan klarinettien säestyksellä. Kirjoitin kappaleesta sovituksen kolmelle B-klarinetille, bassoklarinettille ja laululle. Kun soitettiin teosta yhdessä klarinetistien kanssa, tuli idea lisätä vielä rummut mukaan. Tämä kyllä kannatti ja yksi rumpaleistamme kävi soittamassa suoraan äänityspäivänä kompin.
Äänitimme siis kappaleen ja teimme lisäksi videon. Ajattelin, että mukaan sopisi syksyistä luontoa. Mediavarusmiehet auttoivat kuvaamisessa ja videon editoinnissa. Viimeiseksi äänitettiin minun laulu. Se oli minulle aivan uusi kokemus ja täytyy myöntää, ettei kappale ollut kaikista helpoimmasta päästä. Ääniala on melko laaja minun äänelle ja yritin löytää mukavan sävellajin sekä klarinetisteille soittaa, että minulle laulaa. Pykälän alemmas olisi ollut helpompi laulaa, mutta se olisi tuottanut hirveän kasan etumerkkejä klarinettien stemmoihin.
Tässä se valmis video lopulta on melkein kuukauden jälkeen. Toivottavasti tykkäätte!
Neue Quartet & Heli Palomaa. photo by Juho-Pekka Palomaa
On Sunday the 1st of November we were supposed to have a concert in Raisio. We made a quick decision few weeks ago to cancel the live concert and create a virtual concert for everyone to enjoy safely at home. Here is a link to that concert. It is available to see until the end of the year through this link.
Ylläolevasta linkistä pääsee nauttimaan virtuaalisen konsertin, joka oli tarkoitus pitää livenä 1.11. Raisiossa.
This autumn has been quite busy at work and on my personal life as well. There has been some concerts as well but many gigs have been cancelled too. We live in constant last minute cancellation mode. For me it is quite different that what I have been used to. I enjoy planning the future events and trips. Now I feel there is no point to plan anything very seriously. Only in my daydreams I can travel cross the borders and wish to see my friends from all over the world. Yet I haven’t seen even those who live closer to me.
Syksyssä on ollut kiirettä, mutta myös jatkuvaa pelkoa tilaisuuksien peruuntumisista. Ehdimme tehdä töissä kolme suurta konserttia vaikkakin yleisöä sai ottaa paikalle vähänlaisesti. Myös monia pienempiä keikkoja onkin peruttu tältä syksyltä. Minulle tällainen peruuntuminen ja asioiden epävarmuus on hyvin uutta. Olen tottunut suunnittelemaan tapahtumia ja matkoja pitkälle tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ei kannata suunnitella mitään kovin tosissaan, koska ei tiedä milloin ne voisivat toteutua. Ikävöin matkustamista ulkomaille ja haaveilen näkeväni ystäviä ympäri maailman. Toisaalta en ole tohtinut tavata edes lähellä asuvia ystäviä kunnolla.
Kaikilla on kiire. Lava on vielä sekaisin. Vien telineen ja nuotit, mutta unohdin korvatulpat. Juoksen hakemaan niitä. Lava on niin kirkkaasti valaistu, että valojen takana on vain mustaa. Kapellimestarin hahmo on hämäränä edessä. Nyt pitäisi olla jo valmista. Ensimmäinen kappale alkaa. Kuulostaa kamalalta. Soitetaan kahdessa eri sävellajissa. Meillä on väärä versio. Seuraava kappale pitäisi alkaa, ei tiedetä mikä se on. Tajuan, että ollaan asetuttu väärinpäin lavalle. Kappale alkaa ja yritän tunnistaa sen ja etsiä oikeita nuotteja. Meneekö tämä koko ajan livenä telkkariin?
Herään. On vasta 21.5. ja harjoituksiakaan ei vielä ole ollut. Ihmekös tuo, että uni muuttui painajaiseksi. Taidan hieman jännittää 4.6. tulevaa televisioitavaa konserttiamme.
Maaliskuun puolivälissä tuli tieto, joka pysäytti tavanomaisen työskentelymme Laivaston soittokunnassa kuin seinään. Tämä kevät jää varmasti kaikille mieleen hyvin erilaisena aikana. Kaikki esiintymiset peruttiin, mutta muutos sai liikkeelle uudet ajatukset. Käytimme ajan hyödyksi muun muassa soittokunnan nuotiston siivoamiseen ja järjestelemiseen. Se oli urakka, jota ei muiden töiden ohessa olisi ehtinyt tekemään näin nopeasti ja intensiivisellä tahdilla. Toteutimme myös videoprojektin ja pienyhtyeet ovat esiintyneet pienimuotoisissa tilaisuuksissa.
Kun tuli tieto, että 1.6. kokoontumisrajoituksia muutetaan, saimme varmistuksen sille, että voimme toteuttaa ensimmäisen koko soittokunnan esiintymisen. Tosin vielä ilman yleisöä, joten miksi ei sitten suoraan livenä TV:ssä ja radiossa sekä Yle Areenassa koko kansan nähtäväksi.
Mitä tämä pari kuukautta sitten on tuonut mukanaan? Suurin osa on päässyt kokemaan etätyöskentelyä kotona. Harjoittelu ei ehkä ole ollut joka päivä niin tehokasta, ja minulla ainakin vaikuttaa hyvin paljon se, että mitä varten harjoittelee. Silloin kun on paljon ohjelmistoa harjoiteltavana, saattaa haaveilla ajasta, jolloin voisi soittaa ihan mitä vain haluaa. Nyt tähän tarjoutui tilaisuus, mutta kun kappaleelle ei ole esiintymishetkeä, ei siihen panostakaan aivan täysillä. Opiskellessa harjoitteli soittotunneille ja nykyään motivaatio löytyy esiintymisten kautta. Heti kun sain tämän konsertin nuotit käsiini, aloin harjoitella paljon tehokkaammin. Kai sitä muusikko sitten kuitenkin soittaa esiintyäkseen muille, eikä vain omaksi ilokseen.
Toinen asia, minkä olen huomannut on, että päässäni soi aivan omituisia lauluja ja useita viikkoja. Ensimmäisenä ilmestyi Loreen ja Euphoria, jopa niin intensiivisesti, että päätin soittaa sitä klarinetilla, jos se olisi lähtenyt pois. Ei auttanut. Toinen kappale, joka oli päässäni useita päiviä oli Mirandan Vamos ala playa, joka sattui tulemaan auton radiosta. Piti jopa tarkistaa kertosäkeen sanat espanjaksi, jotta voin laulaa päässäni soivaa kappaletta. Minun teoria tähän liittyen on se, että yleensä päässäni soivat ja aivojeni kapasiteettia kuluttavat ohjelmistossa olevat kappaleet. Hyräilen hyvin usein jotain mitä olen juuri harjoitellut paljon. Aivoni siis käsittelevät ja harjoittelevat kappaleita, vaikka en niitä juuri soitakaan. Kutsun tätä korvamato-vaiheeksi harjoittelussa. Silloin musiikki alkaa olla sen verran tuttua ja sitä on toistanut sen verran paljon, että pystyy hyvin toistamaan sitä, vaikka tekisi jotain aivan muuta. Siitä en tiedä, tapahtuuko tätä kaikilla ihmisillä tai muilla muusikoilla kuinka yleisesti. Nyt kuitenkin huomaan, että olen päässyt eroon noista kahdesta mieleni vallanneesta kappaleesta ja tällä hetkellä tilan täyttää tulevan konsertin ohjelmisto. Ilmeisesti vähentynyt keskittynyt harjoittelu aiheutti aivoissa tyhjää tilaa, jonka nämä pari hittiä täyttivät.
photo by Puolustusvoimat/Paavo Koponen
27.5. päästiin harjoittelemaan ensimmäistä kertaa puupuhaltajien kanssa yhdessä tämän parin kuukauden jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman jännittikin soittaa taas muiden kuullen, mutta oli myös virkistävää kuulla muutakin kuin omaa yksinäistä soittamista. Eilen koko orkesteri kokoontui yhteen samaan tilaan soittamaan. Tavallaan tuntuu myös siltä, kun tulisi takaisin paikkaan, jossa ei ole pitkään aikaan käynyt, mutta silti mikään ei tunnu muuttuneen.
On ollut ihanaa huomata, että samalla, kun joutuu pohtimaan uudelleen mitä kaikkea on voinut tehdä ja mitä ei, niin kevät on edennyt vakaasti kohti kesää. Olemme saaneet nauttia upeista aurinkoisista päivistä ja muutoinkin tilanne näyttää jo lupaavammalta. Laivaston soittokunnan kesä jatkuu tästä mahdollisuuksien mukaan ja ainakin Merivoimien vuosipäivään 9.7. osallistutaan jollain tavoin.
Minä pääsen myös vihdoin ensi viikonloppuna Helsinkiin harjoittelemaan Neue Quartetin kanssa kevään osalta peruuntunutta Brahmsin klarinettikvintettoa. Syksylle suunnitellut konserttipäivät ovat Helsingissä 25.10. ja Raisiossa 1.11.
Tässä vielä linkki 4.6. konserttiin Yle Areenassa.
Nautitaan kesästä!
Everyone is busy running back and forth. The stage is a mess. I bring my note stand and notes on the stage but I realize that I forgot my ear plugs. I run off stage to pick them up. There is so bright light that everything else looks black except the stage. I can see the figure of a conductor. Everything should be ready by now. The first peace is starting. It sounds terrible. We play in two different keys. Some of us have a wrong version. The next peace should start but I don’t know what it is. I also notice that we are standing on the wrong position in the stage. The playing begins and I try to listen and recognize it and find the right notes. Is this really going live on TV all the time?
I wake up. It is only the 21st of May and we still have plenty of time before the live TV concert on the 4th of June. We did’t even have had any rehearsals yet. I might be little nervous and excited about our coming concert since my dreams turn into nightmares about work.
In mid March we got the information that changed everything. Our concerts in the Navy Band were cancelled until the end of May and pretty much all the normal work was cancelled as well. I believe everyone will remember this spring as a very different times. But we didn’t stay standing still but had to figure out new things we could do at work. One of my dreams came true when we finally had time to organize the whole music library. We had planned it for couple of years already but among the normal working days there was just not enough time to make it happen. We also made a video project and smaller groups have performed in some small events.
After we got the information that starting from the 1st of June it is allowed to gather together with 50 people groups our band got busy with planning a concert. Of course it is still too early to bring the audience with us and for the 4th of June we already had a parade planned that was going to be on TV. So we decided to keep the time but change everything else and we created plan of a live concert with great Finnish singers. And since it is on TV and in the online service, the whole world can watch it live or later.
So what has happened during these two and half months? Most of us has got the experience of working remotely at home. My practicing hasn’t been that efficient every day but I think it is because I need a certain goal for my playing. Sometimes we have so much to practice that I have dreamed about time to practice whatever I want and with no hurry. Now I got this wonderful opportunity but I have to admit that when there is no pressure for performing the peace I also don’t focus that much on what I am playing. When I was studying I always had lessons where I would have to play for the teacher and nowadays the motivation comes from performing. As soon as I got the material for this coming concert my practicing got so much more efficient and enthusiastic. Perhaps as a musician I just play to perform for other people and not just for my own fun.
The other thing I noticed is that my head is full of unusual songs for many weeks. The first one was Loreen and Euphoria from Eurovision song contest. It was so intensive that I decided to play it with the clarinet and hoped that it would get out of my mind this way. Well, it didn’t but now I can play it. The second song was Miranda and Vamos ala playa that I happened to hear in the car radio. After humming to song for quite long time I even checked the right lyrics in Spanish for the chorus so I can sing it properly. My theory for this is that when I practice some program for work these songs begin to play inside my head. I hum quite a lot things I have just practiced so it means my brain is still working with the music even I am not playing or thinking about it. I call it ”ear-worming”. It is a phase where the peace that you are practicing is getting familiar enough that your brain is automatically playing it. I don’t know if other people face the same thing or how usual it is among the musicians. I just believe that since I didn’t have so many things to practice with good concentration my brain filled with just anything I heard. Now that I began to practice this coming concert songs I have been freed from Loreen and Miranda and I’ve been humming again my clarinet parts.
photo by Puolustusvoimat/Paavo Koponen
On 27th of May we practiced together with wood winds for the first time after two months. I was little nervous to play while other people were hearing me play again. But it was also refreshing to hear other people play together with me. Yesterday the whole band was together in a rehearsal. It feels like when you have been away for some time and then come back and it first seems like nothing has changed.
At the same time we have to think how we can protect ourselves and people around us it has been lovely to follow the spring turn into summer. There have been beautiful sunny days and summer gives at least little bit of hope of things changing towards more active social life. The summer with the Navy Band will form within the possibilities but for sure we will have something on 9th of June when it is the Finnish Navy Anniversary.
Next weekend I will also finally travel to Helsinki to practice with Neue Quartet for our coming Bridge & Brahsm concerts. We had to cancel both concerts from this spring but we have booked new days for coming autumn. We will perform in Helsinki on 25th of October and in Raisio on 1st of November.
And here is the link to see our 4th of June Navy Band concert in Yle Areena!
HeliPauliina 