Category Archives: musician’s lifestyle

Wrapping up the year 2018

This year is soon coming to it’s end and I think now is the perfect time to go through what I have been doing. Of course I have been blogging all year but there are also moments I didn’t write down yet.

The beginning year was difficult professionally. Due to the education that is part of my job, I didn’t have much time to play the clarinet. I think it shows also in my texts. I have had more thoughts about being a musician than stories of what I have been doing.

In May I got back to work and playing. Summer was quite busy with work but also during the holidays I was preparing for the concert I was organizing in August. I have made a decision to try to make at least one musical project outside of my work every year and this concert was that for this year. I already have some ideas for the coming year, but we’ll see what the new year will give.

After the concert in August with the Estonian music we had two big concerts in the Navy Band in September. In the first concert I was playing the first clarinet part and I was enjoying it a lot. Who wouldn’t be thrilled to play little solos?

In October I continued my education but this time the focus was on the instrument so I really got to play and plan what I want to do. I was lucky to get also few personal lessons with my instrument. For a long time I haven’t been this motivated with the playing. I prepared for a small concert with other participants of the course. But I also decided to take a part in the audition. I wrote about my preparation for the audition in November post.

Our course included also improvising lessons. I was a bit nervous in advance but the teacher had confronted so many nervous classical music students that he knew how to break the ice. I learned that for sure I can improvise because it is not what I was assuming it to be. It is not composing or creating something that no one has ever done before. It is putting together small pieces and variations. Often it is based on playing licks that players have practiced well before. So why are we nervous? Because we think we don’t come up with anything or the second reason is to play something “incorrect”. What we consider incorrect notes are mostly creating dissonance with the harmony. So we were actually having fun with that. If you keep playing the dissonance longer, it loses it’s power as an error and becomes just a contrast. It can also be a musical joke. We got good tools for improvising in two days and I was amazed of the solos I could make in our final jam session. I was also enjoying the playing a lot. I definitely felt like I want to do this more.

This period reminded me of my time as a student. It is great to have a possibility to plan everything you want to do. After that coming back to work and straight to a concert project in Sweden was a stressful experience. I have learned that when you have time to plan everything and practice enough it is less stressful to do my job. However, it seems to be for most of the time just chaos and busy timetables with not enough time to get to know your own parts. It feels bad to know that you are not able to learn the pieces with the given time and show that you have the skills. But I hope people understand that it is not my fault. Of course I try to play always as well as I can. The project with the Swedish Navy Band was anyway a nice experience with lots of new people.

December is always a busy month with many events. I’m not the biggest fan of Christmas but Christmas concerts are also part of the job. And of course I was sad to miss the famous concert of the year on 24th of December being ill at home. Anyway, there was one project in December that was maybe the best thing in the all year. Even for this concert I had very little time to prepare but luckily the program wasn’t too difficult. We played for Finland’s Independence Day Concert on 6th of December. The Navy Band played with the wind instrument players and percussionists of Turku Philharmonic Orchestra. And also one double bass player! It was so pleasant to play with this combination and also I got my first and perhaps the last experience of the legendary Leif Segerstam. He was conducting us and I just felt something different that I don’t remember for so long time. It felt great to play. Music was alive. So maybe that is why I keep doing this. To find those rare lovely moments with music.

screenshot form the live stream of the concert

I have no clue or expectations for the coming year 2019 but I wish lots of great moments with everyone!


My Way of Getting Ready for the Audition

The last post was in Finnish only, so this time it will be in English only. I want to get little more detailed about my way of getting ready for an audition and how the audition day goes. At the first Sunday of November I attended the Principal Clarinet substitute audition for the spring season 2019 in Turku Philharmonic Orchestra.

I had to go through my blog because I didn’t remember how detailed I have written about my previous audition experiences. Also I wanted to confirm that it was 2014 when I did the last auditions for symphonic orchestras before this year. In 2014 I applied in Oslo in January with E flat clarinet and in Helsinki in October with bass clarinet. Both were really nice trips and I got good experience of going to auditions.

It was very interesting for me to read one of my posts that year about wanting to play in an orchestra very much when I didn’t have a chance to do it. And I was really excited about attending to the audition of Turku Philharmonic Orchestra in the spring of 2015. Later I wrote I found out in the end of January about an upcoming audition in Turku Philharmonic Orchestra. I was really excited. The audition will be held next week. Unfortunately I am not participating because I didn’t get invitation to the audition. Just too many good clarinetists applying this time. Honestly I felt tremendously bad after getting the message that I can’t go.

In 2016 I got the position in the Navy Band through an audition as well but besides me there was only one other applicant. I feel it was all a different story. After that I felt I want to focus on my new job and didn’t feel like using my energy on auditions.

Few years passed and then came this autumn. I heard about the audition couple of times before I really checked the date and found out that it goes really well with my schedule. Well, one micro-chipping event happened on the exact same time but luckily my friend could go there with my cat. Little extra excitement for that day! Anyway I didn’t have to book a trip and find a place to stay over night or any hassle like this since the audition was in my new home town.

My job includes few educational courses and this time the focus is in the music and my own development. What could be any better way to push myself than going to an audition? You can practice the auditions only by doing them. I also got to go to lessons and it was really useful after a long time to get concrete feedback of my playing.

For Oslo audition I had a really good time to prepare: “During Christmas holidays 2013 I stayed alone and came up with a routine of going outside walking after breakfast, writing my thesis until lunch time and then practicing between lunch and dinner and maybe writing a bit more in the evening. I was extremely “busy” and had to be careful to give me every fourth day just a brake day of it all. ”

For Helsinki audition I wrote about working at the same time and how it makes it more difficult to find enough time to concentrate in practicing. This autumn I could use almost one month mostly for practicing for the audition. For couple of weeks I could plan my days freely although I didn’t find as strict routine as I described in 2013.

IMG_20181027_122153When I first took a look of the audition materials I thought that I am lucky to be able to practice all the best clarinet solos. Most of them I knew already but some were tricky and needed a lot of time. Yet I feel some of them didn’t get perfectly ready but this work is never wasted time. In the future it will be every time easier to begin working with these difficult passages.

There are few key things I could list for my preparing. Number one, planning of what I need to practice and not just try to do everything at once. I practiced almost every day, also in weekends. I usually relax during weekends and try to do other than job related things. Also keep in mind of having breaks during the practice session. Number two, sports. I started a new gym program in the beginning of October and I felt it has been really important and gave me energy for the darkening nights. And for number three and four are food and rest. If you are not sleeping enough or eating the right things you won’t be able to get any use out of your practicing. Brains are working when you are resting! I find myself humming the difficult things I have been practicing after few hours. I think this is one way my brain is processing all that data. I usually avoid alcohol for a longer time before auditions. This time I had one glass of wine one week before the audition so I am not super strict about it. But just keep in mind how it affects in your body and your performance.

Then comes finally the audition day. Two days before I went to a massage and hairdressers. I even visit a museum to have a lovely moment with art (however there were some infants…). I also prepared my food for the audition day. I feel it’s easier to take the food with me and then you can eat it there when you have even a short break. You cannot be sure how far you have to go for a shop and how long time you might have to wait for food in cafes or restaurants.


I felt I didn’t play too much just before the audition but anyway my right wrist was feeling a bit sore in the morning of the audition day. I was thinking could it be even psychosomatic pain due the stress but on the other hand I was feeling rather excited than nervous or anxious about going to the audition. Luckily the pain relieved and didn’t affect on my playing.

IMG_20181104_120600I arrived at the concert house around 11 am. I enrolled for the audition with other participants and felt already hungry. I had breakfast quite early because I still had to do some things in the morning before leaving. So the first thing was to eat my salad. After that I still had little bit time to put my instrument together and play few tones in the hall where the audition took place. It is very good if you can get inside that hall or room before your turn will come. You have time to think how you will position yourself and how it feels to stand there. Also it is good to test the acoustics but there were quite many other players as well so it was not possible to hear that well.

At noon we had a draw. There were totally 38 players and they said it is a lot but actually that is what I have always experienced. My lucky number was 26. So I had plenty of waiting time ahead of me. The first round was Mozart concerto first movement and excerpt of “Dances of Galanta”.


They showed us rooms where we could play but there was six people in one room. Luckily everyone else left right away and I stayed in to play. Then I had a pause and went to see how it is going with the audition and to talk with people.

IMG_20181104_111814I wrote in my older post about having the contacts in music field in Finland. And it is true. However not only in Finland but all around the world. In my October post I wrote about my weekend with Finnish clarinetists. This time I met many clarinet friends from all over the world. Of course there were a lot of new faces but I was happy to meet and talk with people I knew already. The atmosphere was all in all very friendly and supportive.

Finally my turn came and it was soon over. I had a fine feeling with Mozart when I was playing and I was really happy that I played very clearly one passage that was causing troubles just few days before. After that the jury behind the screen said IMG_20181104_152303”Thank you, that’s all” and I was confused and tried to ask the pianist without making any sound that was it really all. When you are playing behind the screen you can’t talk or make any sounds that could reveal who you are.

Afterwards I heard that quite many didn’t play the ”Dances of Galanta” but it made me still a bit worried. I ate some more food and talked more with people. It was past 4 pm when we heard the results of the first round. I didn’t get to the second round but one friend did. She was one of the 12. I packed my stuff and was in a way happy that I still had time to go to gym.


Hopefully some day I would go to the second round. Then I would at least know that my Mozart is played in the way they like to hear it. Also I only got this hint afterwards that you could record your playing. Especially in the first round it doesn’t matter what you are doing on the stage when they can’t see you. So I will definitely try that next time.

All in all I had a good experience with getting ready and practicing these things again and finding out what I should practice more. I got the feeling I want to do at least one more audition in the future. Probably I don’t want to travel very far for it, but for sure there will be other auditions in Turku as well.

Viikonloppu klarinetistien kesken

logo Olin odottanut lokakuun ensimmäistä viikonloppua hyvillä mielin. Tällä kertaa Turussa vietettiin Suomen Klarinettiseuran vuosikokousviikonloppua. Tapahtuma oli hyvin onnistunut ja järjestetty, huolimatta siitä, että sunnuntain konserttiin ei löytynyt paljoa yleisöä nauttimaan maailman parhaasta soittimesta.


Viikonloppu alkoi lauantaina heti aamupäivällä Olli Leppäniemen mestarikurssilla. olli3Kaikki soittajat olivat valmistautuneet hyvin ja päästiin kuulemaan parhaita klarinettiteoksia. Ollilta tuli todella hyviä vinkkejä, joita kaikki pystyvät kokeilemaan myös itsekseen. Tunnelma säilyi hyvän tuulisena ja rentona koko aamupäivän.






Pääsin myös itse lavalle hieman erikoisemman projektini kanssa. Haaveissani on päästä joskus soittamaan Brahmsin klarinettikvintetto ja tällä hetkellä aloitin itse teokseen tutustumisen. Löysin teoksesta sovituksen klarinetille ja pianolle. Myös pianistille ainutlaatuinen tilaisuus päästä soittamaan tätä teosta, mutta tästä on varmasti paljon hyötyä tulevaisuutta ajatellen.


Lounaan jälkeen alkoivat klarinettiyhtyeen harjoitukset ensin stemmaharjoitusten muodossa. Päätin pitkästä aikaa tarttua bassoklarinetin varteen ja pääsin myös tutustumaan Suomessa hyvin harvinaisiin klarinetteihin: es-vireinen kontra-alttoklarinetti ja b-vireinen kontrabassoklarinetti. Mukana oli myös kolme basettitorvea, jotka nimestään huolimatta kuuluvat klarinettiperheeseen.


Klarinettiyhtyeeseen osallistui kiitettävä määrä soittajia ja lisävahvistusta saatiin kahdesta harpusta ja Klarinettiseuran uusi puheenjohtaja pääsi tutustumaan isorumpuun.

isorumpuVaikka soittimet ovatkin hyvin erilaisia lähtien pikkuisesta es-klarinetista matalimpiin erikoisklarinetteihin, kaikkia soittajia yhdistää silti se perinteisin klarinetti. Siitä yleensä lähdetään liikkeelle kun aloitetaan soittoharrastus. Toisille harrastus etenee ammatiksi asti, mutta riippumatta siitä, mitä tekee ansaitskseen elantonsa, pystyi orkesterissa aistimaan yhteisen ylpeyden.

Olen itse ollut seuran jäsen jo muutaman vuoden, mutta tämä oli ensimmäinen tapahtuma, johon pääsin osallistumaan jäsenenä. Asiaa tietenkin helpotti, että tapahtuma järjestettiin käytännössä samoissa tiloissa kuin työpaikkani sijaitsee. On hienoa, että tällainen seura on olemassa ja toivottavasti sen tulevaisuus on valoisa. Minulta kesti kauan päättää liittymisestä jäseneksi, mutta jäsenissä on seuran tulevaisuus, joten erityisesti nuoria klarinetisteja tulee kannustaa liittymään jäseniksi. Opiskeluvuosina mietin liittymistä, mutta opiskelijan talouteen kuului kaikesta mahdollisesta karsiminen…tauko

Harjoitusten lomassa nautittiin tauoilla kahvista ja paljastui, että yhtyeessämme on myös kauramaitopurkin suunnittelija.


Harjoituksia seurasi yhteinen illanvietto ravintola Tårgetissa. Ruoka oli maittavaa ja tutustuminen jatkui hyvässä seurassa.


Sunnuntaina  päivä käynnistyi vuosikokouksella ja paikalle saatiin sopiva määrä IMG_20181007_100437kiinnostunutta porukkaa. Kokouksessa käytiin läpi seuran toimintaa menneeltä kaudelta ja myös hieman tulevaisuuden suunnitelmia. Seuralle valittiin uusi hallitus ja itsekin päätin osallistua suunnittelemaan parin vuoden päästä koittavaa 40-vuotisjuhlavuotta.

Vielä kenraaliharjoitus ennen konserttia ja konsertin avasimme Laivaston soittokunnan klarinettitriolla. Oli mukavaa päästä soittamaan myös pienemmällä kokoonpanolla työkavereiden kesken, koska se jos mikä kehittää yhteissoittoa.



Toivottavasti minulla on mahdollisuus osallistua myös tuleviin tapahtumiin muusta elämästä huolimatta. Tämä on yksi parhaimpia tapoja niin verkostoitua kuin ystävystyä ihmisten kanssa, joiden kanssa jakaa yhteisen ymmärryksen klarinetin maailmasta.

Teksti ja kuvat: Heli Palomaa


Lisää virolaisia säveliä / More Estonian Sounds


photo by Heli Palomaa

Tulossa 19.8. uusi versio Eesti helid – Viron säveliä – konsertista!

A concert with Estonian Sounds is coming on 19th of August in Turku!

Pitkien valmistelujen ja suunnittelujen jälkeen pääsimme vihdoin harjoittelemaan yhdessä Hennan kanssa ja olen hyvin innoissani siitä mitä on tulossa.

Viime marraskuussa pääsin esiintymään trion kanssa Viro-keskuksen tilaisuuteen ja siitä päätettiin jatkaa Viro-keskuksen kanssa järjestämällä konsertti. Tarkoituksena oli tuoda Turkuun aiemmin Kokkolassa ja Oulussa järjestämämme konsertit ja lisätä trio mukaan ohjelmaan.

Trio kuitenkin peruuntui, kun kontrabasisti Antoine sai töitä Oulu Sinfoniasta ja työt alkavat juuri elokuussa. Suuret onnittelut hänelle!

Trion poisjääminen aiheutti muutoksia suunnitellussa ohjelmassa, joka johti siihen, että Mirva joutui vetäytymään projektista. Vaikutti jo siltä, että konsertti joudutaan perumaan kokonaan tai on löydettävä uusi pianisti.

Pianistiksi onneksi löytyi Turkuun palannut Henna Linko, jonka kanssa tutustuimme Oulussa ollessamme teatterilla töissä. Olin varma, että näin lyhyellä ajalla minun täytyy löytää pianisti, jonka tunnen ennestään. On aina mielenkiintoista päästä soittamaan uusien ihmisten kanssa, mutta kestää hetken, ennen kuin yhteinen tapa tehdä musiikkia löytyy. Hennan kanssa soittaminen tuntuu luontevalta ja itselleni ennestään tutut teokset saavat uuden muodon eri soittajan kanssa. Lisäksi otimme ohjelmistoon pari uutta teosta, joista toinen on Tauno Pylkkäsen Pastoraali eli klarinetistien keskuudessa hyvin tunnettu hittibiisi.

Tervetuloa konserttiin!

Linkki konsertin facebook-tapahtumaan. / Link to concert’s Facebook event 

Finally we had our first practicing session for the concert with Henna. I’m very excited of what is coming!

I had a chance to play with a trio in November in an event of Estonian Centre. We decided to organize a concert together and bring the concert here in Turku that we performed earlier in Oulu and Kokkola.

The first idea was to add the trio in the program but later we had to cancel this because of the new job of the contrabass player Antoine. Congratulations!

As we had to cancel the trio it affected the planned program and Mirva, the pianist, had to cancel for good reasons. This point I was thinking that we have to cancel the whole concert. Or find another pianist.

Luckily Henna Linko was interested to come along. I wanted to have someone I knew before because it is always nice to play with new musicians but it also takes some time to find the way to play together. We met while working in the theater in Oulu with Henna. I have played these pieces now few times, however, they will become a new version with different players. That is what makes it so interesting for me as well. We also made some changes to the program and perform also one Finnish piece for clarinet.

Welcome to the concert!

Music is my religion and sauna is my temple/ Musiikki on uskontoni ja sauna on temppelini

I realized that I have had this thought for a long time and wasn’t actually sure if I already wrote this text. I checked and I haven’t done it so here it comes.

Music is my religion.
When I was a child I was raised as a Lutheran. But in my family there wasn’t any strong influence of religion. And when I was a teenager I began to question everything as normal teenager would do. From that moment on I really didn’t feel that I would belong to any religious groups. I didn’t feel the spiritual need of these kind of things. I thought it will come from inside the person and it’s not possible to create or fake. And I still don’t feel it. But one day I realized that maybe every one has the need of spiritual dimension and mine is already filled with music.

Music is to experience emotions and especially if you play but also when you listen you are filled with huge amount of emotions. I seek for the right music for any moment, for example if I’m sad or angry or want to dance. And someone might say that music is “heaven sent”.

Music plays big role in religions as well. First ever written music scores are spiritual music for mass purposes. That’s where the history of written music begins.

Of course I don’t worship music or making music. And it is not quite as religions are defined. It just is one part of life and it happens to be also my professional subject. And I hope it always will be in my life. But I would say music is the channel for me to experience spirituality.

Sauna is my temple.
Then there is the opposite for music and it is the silence. As a Finn Sauna is a sacred place for me. I love to go to Sauna alone. There is warm and dark inside and always very peaceful. People come there naked and to purify themselves. It is like a ritual to throw water on the sauna stove and slowly feeling the body get warmer. Of course sometimes I also go to public saunas or bath with my friends and family. But even when it becomes social it’s somehow peaceful. I am almost always ready to go to Sauna if there is a chance. I don’t have my own Sauna but in Finland it is not a problem to find one.


Photo by Heli Palomaa

Tajusin, että tämä ei ole minulle mitenkään uusi ajatus, mutta en ole vielä kirjoittanut siitä, joten tässä tulee.

Musiikki on uskontoni
Tulen luterilaisesta perheestä, mutta uskonto ei ole näkynyt voimakkaasti koskaan arjessamme. Teini-ikäisenä aloin kyseenalaistaa kaikkea ja myös uskontoja. Lopulta tuntui, että en kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään. En kokenut tarvitsevani uskonnollisia asioita. Ajattelin, että usko tulee ihmisestä itsestään ja kun sitä tunnetta ei ole niin sitä ei voi pakottaa. Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä kaikilla ihmisillä on hengellinen ulottuvuus, mutta minulla sen on täyttänyt uskonnon sijaan musiikki.

Musiikin avulla voi kokea tunteiden koko kirjon niin kuunnellessa kuin soittaessa. Itse etsin sopivaa musiikkia eri tilanteisiin, kuten silloin jos olen surullinen tai vihainen tai haluan tanssia. Jotkut saattavat sanoa, että musiikki on taivaasta.

Musiikilla onkin iso rooli uskonnoissa. Ensimmäiset kirjoitetut nuotit ovat hengellistä musiikkia, jota sävellettin messuihin. Siitä alkaa kirjoitetun musiikin historia.

En tietenkään palvo musiikkia tai musiikin tekemistä eikä se sinänsä täytä mitään uskonnon käsitettä. Musiikki vain on osa elämääni ja sattuu olemaan myös ammattini kohde. Toivon, että musiikki on aina mukana elämässäni. Ja musiikki on minulle kanava kokea hengellisyyttä.

Sauna on temppelini.
Musiikin vastakohtana voi nähdä hiljaisuuden. Suomalaisena sauna on minulle hyvin pyhä paikka. Rakastan yksin saunomista. Saunassa on hämärää ja lämmintä ja erittäin rauhallista. Saunaan tullaan alasti ja puhdistautumaan. Löylyn heittäminen on kuin rituaali ja kehon annetaan vähitellen lämmetä. Toki saunon mieluusti myös kavereiden ja perheeni kanssa ja usein myös julkisissa saunoissa, mutta silloinkin sauna on yleensä rauhallinen paikka. Vielä minulla ei ole omaa saunaa, mutta se ei ole ongelma, sillä Suomessa tarjoutuu usein tilaisuus saunoa.

Mati Kuulberg: Viisi virolaista kansanlaulua klarinetille, alttoviululle ja kontrabassolle

Mati Kuulberg: Viisi virolaista kansanlaulua klarinetille, alttoviululle ja kontrabassolle

Viis eesti rahvaviisi klarnetile, vioolale, kontrabassile

1. Praeludium
2. Interludium I
3. Interludium II
4. Interludium III
5. Postludium

n 10 min

Tämä erikoiselle kokoonpanolle sävelletty teos sattui osumaan kohdalle Turun konservatorion ja Turun AMK:n kirjastossa. Toisensa aiemmin tienneet ja Turussa viimein tutustuneet Heli ja Helinä olivat jo keskustelleet mahdollisuudesta soittaa kamarimusiikkia yhdessä. Klarinetille ja alttoviululle onkin kirjoitettu paljon tunnettua materiaalia, mutta tässä teoksessa alttoviulun sointia lähestytään vielä tummasointisemmalla A-klarinetilla. Kolmanneksi instrumentiksi teoksessa on valittu kontrabasso, jonka soittaja löytyi yllättävän läheltä, Helinän ranskalainen kumppani Antoine.

Teos herätti Helin mielenkiinnon, sillä hän on opiskellut maisteriopinnot Tallinnassa Musiikkiakatemialla (Eesti muusika- ja teatriakadeemia) ja virolainen kulttuuri ja musiikki tulivat tutuksi kahden vuoden opiskelujen aikana. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun hän tuo virolaista musiikkia Suomeen. Vuonna 2015 hän järjesti yhdessä pianisti Mirva Helskeen kanssa Viron ja Suomen säveliä -konsertit Kokkolassa ja Oulussa.

Teoksen syntyhistoriasta ei ole paljon tietoa, mutta oletuksena on, että Mati Kuulberg (1947–2001) on käyttänyt pohjana virolaisia kansanlauluja, jotka hän esittelee modernissa muodossa. Yleisölle annammekin tehtäväksi tunnistaa eri kansanlaulut. Niin kuin Viron ja Suomen kansoissa on tiettyjä yhtäläisyyksiä, tuntuu myös sävelkieli läheiseltä ja tutulta. Siinä tuoksuu raikas metsä ja kirkkaat järvet. Välillä pohdiskellaan hiljaa ja suru kuultaa läpi. Kunnes on tanssin ja ilonpidon aika.

Heli Palomaa on suomalainen klarinetisti ja musiikkipedagogi. Hän on monipuolinen muusikko ja on aloittanut pääinstrumenttinsa klarinetin opiskelun vuodesta 1996 lähtien Kokkolassa ja opiskellut ammattiopinnoissa Tampereella, Grazissa, Tallinnassa ja Oulussa. Tällä hetkellä hän työskentelee Laivaston soittokunnassa.

Alttoviulisti Helinä Nissi aloitti musiikinopiskelun kotikuntansa Muhoksen musiikkikoulussa. Myöhemmin ammattiopinnot veivät hänet Helsinkiin, ja sittemmin Saksan kautta Sveitsiin. Musiikin maisterin loppututkinnon Helinä valmisti keväällä 2016, minkä jälkeen hän on työskennellyt Turun filharmonisen orkesterin riveissä.

Antoine Greuzard on ranskalainen kontrabasisti. Hän on opiskellut Pariisissa ja Sveitsissä, Sionissa, missä hän suoritti musiikin maisterin tutkinnon. Hän työskentelee orkesterimuusikkona Sveitsissä, Lausannen Sinfonietta -orkesterin jäsenenä, sekä on työskennellyt sijaisena myös Turun filharmonisessa orkesterissa. Hän on aktiivinen kamarimuusikko, esiintyen festivaaleilla mm. Sionissa ja Ernen`ssä.

Tervetuloa kuuntelemaan 13.11. klo 19.00 Tuomiokirkkoseurakunnan juhlasali, Eerikinkatu 2 (2. kerros), Turku

Facebook-tapahtuman linkki


photo by Heli Palomaa

Kantaatti/ Cantata Leivon laulu

English version below.

Tänään alkoi elokuu ja vielä on kesälomaa jäljellä. Muusikoiden kesken on hyvin paljon vaihtelua. Toiset eivät pidä yhtään soittamatonta päivää loma-aikana ja toiset taas pitävät totaalilomaa soittamisesta. Itse nautin lomalla myös soittovapaista päivistä ja mielestäni on tärkeääkin antaa hieman kropan ja pään levätä. Sen jälkeen soittaminen taas tuntuu mukavalta, vaikka lievää alkukankeutta olisikin.

Tänä kesänä tartuin tarjoukseen päästä soittamaan kollegani Matti Laihon uutta teosta. Toivoin vain, että materiaali ei olisi niin hankalaa, että sen harjoitteluun menisi monta lomapäivää. Matti piti lupauksensa ja tuloksena on erittäin miellyttävää kesäsoitettavaa.

2017-07-30 12.16.12

photo by Heli Palomaa

Uusi teos on Kantaatti Leivon laulu. Laiho sävelsi musiikin Rauni Uolevi Mäkelän runoihin ja teksteihin. Teos käsittelee 100-vuotisen Suomen vaiheita. Viikonlopun esitykset toteutetaan Enkelipuistossa.

Olen oppinut itsestäni sen verran, että vaikka harjoitusaikaa olisi kuinka paljon, niin eniten minua motivoi esiintyminen. Se oli yksi syy lähteä mukaan. Muuten koko loma olisi voinut helposti vierähtää soittamatta, mikäli minulla ei olisi ollut mitään selkeää tavoitetta soittamisen suhteen.

Tärkeää on myös keskittyä siihen, miten harjoittelee tehokkaasti uuden teoksen. Itse olen havainnut hyväksi kappaleen kuuntelemisen ja mikäli mahdollista, mukana soittamisen. Tämän teoksen yhteydessä saimme midiraidat nuottien mukana. Silmäilin ensin nuotit läpi ja laitoin kuulokkeet korville ja raidat soimaan ja soitin mukana. Kerralla sain kokonaiskuvan siitä, mikä oman stemmani funktio on teoksessa.

Teknisemmät kohdat vaativat erikseen harjoitusta ja tähän olen löytänyt itselleni tehokkaan keinon, jota olen myös käyttänyt opettaessani klarinettioppilaita. Oppimisessa on pitkälti kyse siitä, että muisti pelaa. Keskittymiskyky on rajallinen, joten harjoitellessa täytyy pitää taukoja 10-20 minuutin välein, jolloin ajatus voi levähtää.

Olen huomannut, että monimutkaisten osioiden alut oppii yleensä hyvin, mutta keskellä saattaa olla jokin kohta, mistä ei meinaa päästä yli. Joka kerta, kun toistaa jonkin kohdan, se jää muistiin niin korvaan kuin sormiin. Siksi alku jää helposti mieleen, mutta vaarana on myös, että oppii keskeltä vaikean kohdan väärin. Parempi on opetella alusta asti kaikki oikein. Siksi olen kehittänyt tavan opetella vaikeimmat kohdat lopusta alkuun.

Jaan jakson pienempiin osiin, esimerkiksi yhden iskun palasiin. Ensimmäisenä harjoittelen viimeisen hitaasti ja lisään tempoa tavoitteeseen asti vähitellen. Sen jälkeen harjoittelen toiseksi viimeisen osan ja kun se toimii, lisään sen viimeiseen. Näin ne yhdistyvät. Aina kun lisään uutta, se tuleekin osion alkuun ja tuntuu, että siihen on enemmän kapasiteettia keskittyä. Tämän jälkeen toistuu jo opittu eli korva ja sormet tietävät mihin ollaan menossa.

Alkuun tämä tuntui työläältä ja hitaalta, mutta lopulta tämä on itselleni ollut kaikkein nopein tapa opetella teknisiä kohtia. Lisäksi olen huomannut, että koska soittaessa klarinettia on käytössä myös hengitys, yksi haasteista on ilman loppuminen. Aina kun ilma alkaa olla vähissä, virheet lisääntyvät. Sen takia hitaasti harjoitellessa tulee lisätä paljon hengityspaikkoja ja vähitellen karsia niitä tempon nopeutuessa.

Toivon, että näistä vinkeistä olisi jollekin hyötyä.

Tervetuloa Pöytyälle Enkelipuistoon

Kenraaliharjoitus 4.8. klo 18
Ensi-ilta 5.8. klo 18
Esitys 6.8. klo 16

It’s August and I still have summer holidays left. There is variation between musicians. Some will never have a day without playing and others will have totally playfree holidays. I think it is important to enjoy also free days with other activities and let the mind and body rest from playing. After a little holiday from playing it is lovely to get back to practicing with my instrument even the beginning might be a bit rusty.

This summer I decided to take a part with the premiere of my colleague Matti Laiho’s new piece. I only had one wish for the composer; my part shoudln’t be too difficult so I didn’t have to spend all my holidays learning it and he kept this promise. The new cantata is very nice summer music.

2017-07-30 12.28.09

photo by Heli Palomaa

The cantata is called Leivon laulu and it is composed for poets and texts of Rauni Uolevi Mäkelä. The theme is history of Finland that has this year 100 years of Independent celebration. Performances will be held in Enkelipuisto (Angel Park).

I have learned about myself that even I had any time available for practicing the biggest motivation comes from performing. That was one reason to do this during my holidays. Otherwise I could just skip playing if I didn’t have any clear goals.

It is important to focus on how to practice new works effectively. I have noticed that it is good to listen to pieces and if it’s possible to play with the recording. With this cantata we got also midi tracks with sheet music. I glanced the pages and then had my headphones in my ears and played with midi tracks. This way I got right away the idea of how my part is working with others.

Technical sections need more practicing separately from the whole piece. I’ve found myself one efficient way and I have used it also when teaching my clarinet students. In my opinion, the memory is one of the most imporant keywords when it comes to learning. There is a limit for how long we can be concentrated for one thing at a time and that’s why it’s important to have breaks every 10 to 20 minutes so your mind can take a rest.

As I see it, it is easier to learn the beginnings of difficult passages but usually there is one tricky spot that goes wrong all the time. Repetition helps to get the music in ear and in fingers and that’s why if you practice from beginning until the difficult place and play it wrong, you will actually learn how to play it wrong. It’s better to be careful and learn right way in the first place. That’s why I find it better to begin from the last bit of the passage and move gradually in reverse order.

I divided the passage in smaller sections, for example in one beat bits. First I practice the last one slowly and add tempo until I reach the right tempo. After that I learn one section before and when it’s fine, I add them together with the last one. So, anytime there is something new, it is in the beginning and after that I repeat the end that is already in memory and my ear and fingers tell me where to go.

At first it felt a bit hard work and slow but at the end I think it’s a lot faster way to learn difficult technical sections right. In addition, the clarinet is wind instrument, so breathing is one challenge. I have noticed that when I start to run out of air I will make more mistakes. That’s why it’s important to make additional breathing places when practicing slwoly and then skip them when the tempo is getting up.

I hope this would be helpful for some one.