Musician’s Short Guide to Traveling in the Bus

This weekend I’m on the road. We have quite many trips per year with the Finnish Navy Band and almost always we travel by our bus. It is in a way pretty smart. I just have to know when is our departure time, but still if anything should happen I can call to let people know if I’m for example coming late. And we are able to travel wherever there is a road. Someone is doing a lot of work to plan it everything ready for us and we just have to follow the plan. During the past few years I have found my own way to do traveling smoothly and here are my tips for all musicians.

I always prefer to take as little luggage with me as possible. That is easier in leisure trips than in working trips. But my goal is always one bag only. The best is to think about how can you carry everything at once. Backpacks and over shoulder bags leave your hands free for opening the doors.

You also must consider which things to bring with you on the coach and which items can travel in the luggage compartment and divide them in separate bags. Even if you didn’t need some hygiene products during the drive it might be wiser to take them with you since during the winter it might be too cold for some cosmetics and too hot during the summer. We usually stay in the hotels so there is no need for a towel. This time we stayed only one night so I could fit all my personal items in one large backpack.

Instrument and accessories
For the working trips I need to bring my instrument with me. At the moment I usually need only my B flat clarinet. I have few different kind of cases but I prefer two of them. One is with a shoulder strap and other one is a small hard case. The small case is possible to fit inside a bigger bag with other things. Because wooden instruments are sensitive with temperature changes I always keep the clarinet in the passenger department and take it with me in the room for the nights. It depends a lot about the work how many accessories I need but usually they won’t take too much space with my personal stuff. Sometimes we need to bring also the note stand and my bigger reed case doesn’t fit inside the clarinet case. Of course you have to take care of your sheet music material too.

Uniform/Performing clothes
I’m not the huge fan of suit bags but sometimes it’s handy. Usually if I take it with me I will pack my other clothes or stuff in the bag as well. But most of the times I just pack my uniform with other clothes in my personal bag. The material of the uniform is in this way really good because it doesn’t get wrinkled very easily. My experience is that you can pack also most of the dresses in a loose roll for the traveling and then let it hang for a while. This time I took one cloth hanger and keep my uniform jacket hanging in the bus. It also provides a good shade from the bright winter sun so I can still see what I am writing on my laptop.

Food and water
I always have a water bottle with me or buy one on the road. It’s good to take a look of the travel plan if it’s possible and plan when there is a break for eating. Few years ago I started to follow the rule of eating every 3 to 4 hours and my life got a lot better. It meant that I also quit snacking between meals or if I know there is over 4 hours between the meals, I will eat a small healthy snack like yogurt or a fruit to keep the hunger away just little bit longer. Okay sometimes it is difficult to eat all healthy during the trips and I admit, sometimes I also have sweets or chocolate but it is fine when it doesn’t happen every week. I plan my meals for the day when I now the timetables. If we leave, let say, after midday I will usually eat a proper lunch before the trip begins. If we have really early start it might be smarter to eat breakfast in the bus. Cooler bags are great to store the food for hours and the overhead compartment in our bus stays quite cool all times. We also have a microwave oven so it is possible to get a warm meal as well.

We don’t have a toilet in our bus and that is one reason I sometimes bring the breakfast with me. I love to drink tea and we don’t stop every hour so I have to be ready to hold for at least two hours. Yeah, this is not always very convenient. But it is part of the traveling and planning.

Try to make the traveling as fun for you as possible. Watch movies, listen to music, play games or read books. I also brought my laptop with me so I can write this blog and emails. For me the time goes a lot faster if I have something to focus on. Of course if you suffer from travel sickness you need to keep your eyes on the road but you can probably listen to music or even audio books. I try to think that this time I spent on the road is also time to relax and do nothing or do the things you have in your to-do list but you feel like you can’t just waste hours for them at home. For example I still didn’t update the list of all concerts in my Performances-page since August… I might do it later today.

At some point of the trip you might feel very tired and of course you can just sleep and rest. To make it more comfortable you can create a nest for you. Use your jacket as a blanket and any sorts of pillows are good. I also have ear plugs or I will listen to music with my Bluetooth headphones. Occasionally also eye masks are useful. If you are lucky enough you will have two seats just for you to make it easier to change your sitting position. Sometimes we have to sit together with someone but it can be fun too if you a very social.

I hope you will find some of these tips useful or get some ideas to improve your traveling.

Bon voyage!


Wrapping up the year 2018

This year is soon coming to it’s end and I think now is the perfect time to go through what I have been doing. Of course I have been blogging all year but there are also moments I didn’t write down yet.

The beginning year was difficult professionally. Due to the education that is part of my job, I didn’t have much time to play the clarinet. I think it shows also in my texts. I have had more thoughts about being a musician than stories of what I have been doing.

In May I got back to work and playing. Summer was quite busy with work but also during the holidays I was preparing for the concert I was organizing in August. I have made a decision to try to make at least one musical project outside of my work every year and this concert was that for this year. I already have some ideas for the coming year, but we’ll see what the new year will give.

After the concert in August with the Estonian music we had two big concerts in the Navy Band in September. In the first concert I was playing the first clarinet part and I was enjoying it a lot. Who wouldn’t be thrilled to play little solos?

In October I continued my education but this time the focus was on the instrument so I really got to play and plan what I want to do. I was lucky to get also few personal lessons with my instrument. For a long time I haven’t been this motivated with the playing. I prepared for a small concert with other participants of the course. But I also decided to take a part in the audition. I wrote about my preparation for the audition in November post.

Our course included also improvising lessons. I was a bit nervous in advance but the teacher had confronted so many nervous classical music students that he knew how to break the ice. I learned that for sure I can improvise because it is not what I was assuming it to be. It is not composing or creating something that no one has ever done before. It is putting together small pieces and variations. Often it is based on playing licks that players have practiced well before. So why are we nervous? Because we think we don’t come up with anything or the second reason is to play something “incorrect”. What we consider incorrect notes are mostly creating dissonance with the harmony. So we were actually having fun with that. If you keep playing the dissonance longer, it loses it’s power as an error and becomes just a contrast. It can also be a musical joke. We got good tools for improvising in two days and I was amazed of the solos I could make in our final jam session. I was also enjoying the playing a lot. I definitely felt like I want to do this more.

This period reminded me of my time as a student. It is great to have a possibility to plan everything you want to do. After that coming back to work and straight to a concert project in Sweden was a stressful experience. I have learned that when you have time to plan everything and practice enough it is less stressful to do my job. However, it seems to be for most of the time just chaos and busy timetables with not enough time to get to know your own parts. It feels bad to know that you are not able to learn the pieces with the given time and show that you have the skills. But I hope people understand that it is not my fault. Of course I try to play always as well as I can. The project with the Swedish Navy Band was anyway a nice experience with lots of new people.

December is always a busy month with many events. I’m not the biggest fan of Christmas but Christmas concerts are also part of the job. And of course I was sad to miss the famous concert of the year on 24th of December being ill at home. Anyway, there was one project in December that was maybe the best thing in the all year. Even for this concert I had very little time to prepare but luckily the program wasn’t too difficult. We played for Finland’s Independence Day Concert on 6th of December. The Navy Band played with the wind instrument players and percussionists of Turku Philharmonic Orchestra. And also one double bass player! It was so pleasant to play with this combination and also I got my first and perhaps the last experience of the legendary Leif Segerstam. He was conducting us and I just felt something different that I don’t remember for so long time. It felt great to play. Music was alive. So maybe that is why I keep doing this. To find those rare lovely moments with music.

screenshot form the live stream of the concert

I have no clue or expectations for the coming year 2019 but I wish lots of great moments with everyone!

My Way of Getting Ready for the Audition

The last post was in Finnish only, so this time it will be in English only. I want to get little more detailed about my way of getting ready for an audition and how the audition day goes. At the first Sunday of November I attended the Principal Clarinet substitute audition for the spring season 2019 in Turku Philharmonic Orchestra.

I had to go through my blog because I didn’t remember how detailed I have written about my previous audition experiences. Also I wanted to confirm that it was 2014 when I did the last auditions for symphonic orchestras before this year. In 2014 I applied in Oslo in January with E flat clarinet and in Helsinki in October with bass clarinet. Both were really nice trips and I got good experience of going to auditions.

It was very interesting for me to read one of my posts that year about wanting to play in an orchestra very much when I didn’t have a chance to do it. And I was really excited about attending to the audition of Turku Philharmonic Orchestra in the spring of 2015. Later I wrote I found out in the end of January about an upcoming audition in Turku Philharmonic Orchestra. I was really excited. The audition will be held next week. Unfortunately I am not participating because I didn’t get invitation to the audition. Just too many good clarinetists applying this time. Honestly I felt tremendously bad after getting the message that I can’t go.

In 2016 I got the position in the Navy Band through an audition as well but besides me there was only one other applicant. I feel it was all a different story. After that I felt I want to focus on my new job and didn’t feel like using my energy on auditions.

Few years passed and then came this autumn. I heard about the audition couple of times before I really checked the date and found out that it goes really well with my schedule. Well, one micro-chipping event happened on the exact same time but luckily my friend could go there with my cat. Little extra excitement for that day! Anyway I didn’t have to book a trip and find a place to stay over night or any hassle like this since the audition was in my new home town.

My job includes few educational courses and this time the focus is in the music and my own development. What could be any better way to push myself than going to an audition? You can practice the auditions only by doing them. I also got to go to lessons and it was really useful after a long time to get concrete feedback of my playing.

For Oslo audition I had a really good time to prepare: “During Christmas holidays 2013 I stayed alone and came up with a routine of going outside walking after breakfast, writing my thesis until lunch time and then practicing between lunch and dinner and maybe writing a bit more in the evening. I was extremely “busy” and had to be careful to give me every fourth day just a brake day of it all. ”

For Helsinki audition I wrote about working at the same time and how it makes it more difficult to find enough time to concentrate in practicing. This autumn I could use almost one month mostly for practicing for the audition. For couple of weeks I could plan my days freely although I didn’t find as strict routine as I described in 2013.

IMG_20181027_122153When I first took a look of the audition materials I thought that I am lucky to be able to practice all the best clarinet solos. Most of them I knew already but some were tricky and needed a lot of time. Yet I feel some of them didn’t get perfectly ready but this work is never wasted time. In the future it will be every time easier to begin working with these difficult passages.

There are few key things I could list for my preparing. Number one, planning of what I need to practice and not just try to do everything at once. I practiced almost every day, also in weekends. I usually relax during weekends and try to do other than job related things. Also keep in mind of having breaks during the practice session. Number two, sports. I started a new gym program in the beginning of October and I felt it has been really important and gave me energy for the darkening nights. And for number three and four are food and rest. If you are not sleeping enough or eating the right things you won’t be able to get any use out of your practicing. Brains are working when you are resting! I find myself humming the difficult things I have been practicing after few hours. I think this is one way my brain is processing all that data. I usually avoid alcohol for a longer time before auditions. This time I had one glass of wine one week before the audition so I am not super strict about it. But just keep in mind how it affects in your body and your performance.

Then comes finally the audition day. Two days before I went to a massage and hairdressers. I even visit a museum to have a lovely moment with art (however there were some infants…). I also prepared my food for the audition day. I feel it’s easier to take the food with me and then you can eat it there when you have even a short break. You cannot be sure how far you have to go for a shop and how long time you might have to wait for food in cafes or restaurants.


I felt I didn’t play too much just before the audition but anyway my right wrist was feeling a bit sore in the morning of the audition day. I was thinking could it be even psychosomatic pain due the stress but on the other hand I was feeling rather excited than nervous or anxious about going to the audition. Luckily the pain relieved and didn’t affect on my playing.

IMG_20181104_120600I arrived at the concert house around 11 am. I enrolled for the audition with other participants and felt already hungry. I had breakfast quite early because I still had to do some things in the morning before leaving. So the first thing was to eat my salad. After that I still had little bit time to put my instrument together and play few tones in the hall where the audition took place. It is very good if you can get inside that hall or room before your turn will come. You have time to think how you will position yourself and how it feels to stand there. Also it is good to test the acoustics but there were quite many other players as well so it was not possible to hear that well.

At noon we had a draw. There were totally 38 players and they said it is a lot but actually that is what I have always experienced. My lucky number was 26. So I had plenty of waiting time ahead of me. The first round was Mozart concerto first movement and excerpt of “Dances of Galanta”.


They showed us rooms where we could play but there was six people in one room. Luckily everyone else left right away and I stayed in to play. Then I had a pause and went to see how it is going with the audition and to talk with people.

IMG_20181104_111814I wrote in my older post about having the contacts in music field in Finland. And it is true. However not only in Finland but all around the world. In my October post I wrote about my weekend with Finnish clarinetists. This time I met many clarinet friends from all over the world. Of course there were a lot of new faces but I was happy to meet and talk with people I knew already. The atmosphere was all in all very friendly and supportive.

Finally my turn came and it was soon over. I had a fine feeling with Mozart when I was playing and I was really happy that I played very clearly one passage that was causing troubles just few days before. After that the jury behind the screen said IMG_20181104_152303”Thank you, that’s all” and I was confused and tried to ask the pianist without making any sound that was it really all. When you are playing behind the screen you can’t talk or make any sounds that could reveal who you are.

Afterwards I heard that quite many didn’t play the ”Dances of Galanta” but it made me still a bit worried. I ate some more food and talked more with people. It was past 4 pm when we heard the results of the first round. I didn’t get to the second round but one friend did. She was one of the 12. I packed my stuff and was in a way happy that I still had time to go to gym.


Hopefully some day I would go to the second round. Then I would at least know that my Mozart is played in the way they like to hear it. Also I only got this hint afterwards that you could record your playing. Especially in the first round it doesn’t matter what you are doing on the stage when they can’t see you. So I will definitely try that next time.

All in all I had a good experience with getting ready and practicing these things again and finding out what I should practice more. I got the feeling I want to do at least one more audition in the future. Probably I don’t want to travel very far for it, but for sure there will be other auditions in Turku as well.

Viikonloppu klarinetistien kesken

logo Olin odottanut lokakuun ensimmäistä viikonloppua hyvillä mielin. Tällä kertaa Turussa vietettiin Suomen Klarinettiseuran vuosikokousviikonloppua. Tapahtuma oli hyvin onnistunut ja järjestetty, huolimatta siitä, että sunnuntain konserttiin ei löytynyt paljoa yleisöä nauttimaan maailman parhaasta soittimesta.


Viikonloppu alkoi lauantaina heti aamupäivällä Olli Leppäniemen mestarikurssilla. olli3Kaikki soittajat olivat valmistautuneet hyvin ja päästiin kuulemaan parhaita klarinettiteoksia. Ollilta tuli todella hyviä vinkkejä, joita kaikki pystyvät kokeilemaan myös itsekseen. Tunnelma säilyi hyvän tuulisena ja rentona koko aamupäivän.






Pääsin myös itse lavalle hieman erikoisemman projektini kanssa. Haaveissani on päästä joskus soittamaan Brahmsin klarinettikvintetto ja tällä hetkellä aloitin itse teokseen tutustumisen. Löysin teoksesta sovituksen klarinetille ja pianolle. Myös pianistille ainutlaatuinen tilaisuus päästä soittamaan tätä teosta, mutta tästä on varmasti paljon hyötyä tulevaisuutta ajatellen.


Lounaan jälkeen alkoivat klarinettiyhtyeen harjoitukset ensin stemmaharjoitusten muodossa. Päätin pitkästä aikaa tarttua bassoklarinetin varteen ja pääsin myös tutustumaan Suomessa hyvin harvinaisiin klarinetteihin: es-vireinen kontra-alttoklarinetti ja b-vireinen kontrabassoklarinetti. Mukana oli myös kolme basettitorvea, jotka nimestään huolimatta kuuluvat klarinettiperheeseen.


Klarinettiyhtyeeseen osallistui kiitettävä määrä soittajia ja lisävahvistusta saatiin kahdesta harpusta ja Klarinettiseuran uusi puheenjohtaja pääsi tutustumaan isorumpuun.

isorumpuVaikka soittimet ovatkin hyvin erilaisia lähtien pikkuisesta es-klarinetista matalimpiin erikoisklarinetteihin, kaikkia soittajia yhdistää silti se perinteisin klarinetti. Siitä yleensä lähdetään liikkeelle kun aloitetaan soittoharrastus. Toisille harrastus etenee ammatiksi asti, mutta riippumatta siitä, mitä tekee ansaitskseen elantonsa, pystyi orkesterissa aistimaan yhteisen ylpeyden.

Olen itse ollut seuran jäsen jo muutaman vuoden, mutta tämä oli ensimmäinen tapahtuma, johon pääsin osallistumaan jäsenenä. Asiaa tietenkin helpotti, että tapahtuma järjestettiin käytännössä samoissa tiloissa kuin työpaikkani sijaitsee. On hienoa, että tällainen seura on olemassa ja toivottavasti sen tulevaisuus on valoisa. Minulta kesti kauan päättää liittymisestä jäseneksi, mutta jäsenissä on seuran tulevaisuus, joten erityisesti nuoria klarinetisteja tulee kannustaa liittymään jäseniksi. Opiskeluvuosina mietin liittymistä, mutta opiskelijan talouteen kuului kaikesta mahdollisesta karsiminen…tauko

Harjoitusten lomassa nautittiin tauoilla kahvista ja paljastui, että yhtyeessämme on myös kauramaitopurkin suunnittelija.


Harjoituksia seurasi yhteinen illanvietto ravintola Tårgetissa. Ruoka oli maittavaa ja tutustuminen jatkui hyvässä seurassa.


Sunnuntaina  päivä käynnistyi vuosikokouksella ja paikalle saatiin sopiva määrä IMG_20181007_100437kiinnostunutta porukkaa. Kokouksessa käytiin läpi seuran toimintaa menneeltä kaudelta ja myös hieman tulevaisuuden suunnitelmia. Seuralle valittiin uusi hallitus ja itsekin päätin osallistua suunnittelemaan parin vuoden päästä koittavaa 40-vuotisjuhlavuotta.

Vielä kenraaliharjoitus ennen konserttia ja konsertin avasimme Laivaston soittokunnan klarinettitriolla. Oli mukavaa päästä soittamaan myös pienemmällä kokoonpanolla työkavereiden kesken, koska se jos mikä kehittää yhteissoittoa.



Toivottavasti minulla on mahdollisuus osallistua myös tuleviin tapahtumiin muusta elämästä huolimatta. Tämä on yksi parhaimpia tapoja niin verkostoitua kuin ystävystyä ihmisten kanssa, joiden kanssa jakaa yhteisen ymmärryksen klarinetin maailmasta.

Teksti ja kuvat: Heli Palomaa


Lisää virolaisia säveliä / More Estonian Sounds


photo by Heli Palomaa

Tulossa 19.8. uusi versio Eesti helid – Viron säveliä – konsertista!

A concert with Estonian Sounds is coming on 19th of August in Turku!

Pitkien valmistelujen ja suunnittelujen jälkeen pääsimme vihdoin harjoittelemaan yhdessä Hennan kanssa ja olen hyvin innoissani siitä mitä on tulossa.

Viime marraskuussa pääsin esiintymään trion kanssa Viro-keskuksen tilaisuuteen ja siitä päätettiin jatkaa Viro-keskuksen kanssa järjestämällä konsertti. Tarkoituksena oli tuoda Turkuun aiemmin Kokkolassa ja Oulussa järjestämämme konsertit ja lisätä trio mukaan ohjelmaan.

Trio kuitenkin peruuntui, kun kontrabasisti Antoine sai töitä Oulu Sinfoniasta ja työt alkavat juuri elokuussa. Suuret onnittelut hänelle!

Trion poisjääminen aiheutti muutoksia suunnitellussa ohjelmassa, joka johti siihen, että Mirva joutui vetäytymään projektista. Vaikutti jo siltä, että konsertti joudutaan perumaan kokonaan tai on löydettävä uusi pianisti.

Pianistiksi onneksi löytyi Turkuun palannut Henna Linko, jonka kanssa tutustuimme Oulussa ollessamme teatterilla töissä. Olin varma, että näin lyhyellä ajalla minun täytyy löytää pianisti, jonka tunnen ennestään. On aina mielenkiintoista päästä soittamaan uusien ihmisten kanssa, mutta kestää hetken, ennen kuin yhteinen tapa tehdä musiikkia löytyy. Hennan kanssa soittaminen tuntuu luontevalta ja itselleni ennestään tutut teokset saavat uuden muodon eri soittajan kanssa. Lisäksi otimme ohjelmistoon pari uutta teosta, joista toinen on Tauno Pylkkäsen Pastoraali eli klarinetistien keskuudessa hyvin tunnettu hittibiisi.

Tervetuloa konserttiin!

Linkki konsertin facebook-tapahtumaan. / Link to concert’s Facebook event 

Finally we had our first practicing session for the concert with Henna. I’m very excited of what is coming!

I had a chance to play with a trio in November in an event of Estonian Centre. We decided to organize a concert together and bring the concert here in Turku that we performed earlier in Oulu and Kokkola.

The first idea was to add the trio in the program but later we had to cancel this because of the new job of the contrabass player Antoine. Congratulations!

As we had to cancel the trio it affected the planned program and Mirva, the pianist, had to cancel for good reasons. This point I was thinking that we have to cancel the whole concert. Or find another pianist.

Luckily Henna Linko was interested to come along. I wanted to have someone I knew before because it is always nice to play with new musicians but it also takes some time to find the way to play together. We met while working in the theater in Oulu with Henna. I have played these pieces now few times, however, they will become a new version with different players. That is what makes it so interesting for me as well. We also made some changes to the program and perform also one Finnish piece for clarinet.

Welcome to the concert!

Taustalaulua /Backing vocals

DSC_4670 (2)

photo by Jorma Palomaa

Pari viikkoa sitten tuli vastaan mielenkiintoinen tilanne. Olimme harjoittelemassa sunnuntain 8.7. konserttia varten ja torstaina kapellimestari ehdotti, että voisin laulaa taustalauluja. En ollut aivan varma, oliko hän tosissaan, mutta päätin keskustella asiasta tauon aikana. Laulujen sovituksissa ei ollut valmiina taustalaulustemmoja, mutta ajattelin silti kokeilla. Kuuntelin alkuperäiset kappaleet ja kehittelin itselleni laulettavaa. Aikataulu oli aika tiukka ja ehdimme kokeilla taustalaulujen toimivuuden vasta vähän ennen sound checkiä. Ja sitten vain suoraan keikalle.

Pidän laulamisesta todella paljon ja olen jonkin verran laulanut. Lapsena olin koulun kuorossa useita vuosia ja olen käynyt niin klassisen laulun kuin pop jazz-laulun tunneilla. Yksi kaverini soitti kitaraa ja minä lauloin. Ja silloin tällöin olen laulanut kavereilleni. Mutta laululuokan pikkukonserttien jälkeen en ole esiintynyt julkisesti laulajana tai kuten tässä tapauksessa taustalaulajana. Omasta mielestäni ääneni on aika persoonallisen matala naisääneksi. Klassinen laulu ja korkealta laulaminen ei tuntunut omalta jutulta ja myöhemmin olen kuullut siitä puhuttavan “pää-äänenä”. En voinut enää vaikuttaa tämän konsertin laulujen sävellajeihin ja jouduin välillä laulamaan hieman korkeammalta kuin olisi itselle mukavaa laulaa rintaäänellä. Lisäksi minulle oli uutta laulaa täyden bändin kanssa ja välillä en kuullut itseäni kunnolla monitoreista. Enkä voinut tietää, miltä lauluni kuulostaa yleisöön.

Joten voitte uskoa, että tämä oli yksi jännittävimmistä asioista mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Olen silti iloinen, että uskalsin tarttua tilaisuuteen. Useimmat ihmiset kehuivat ja kiittelivät, eikä kukaan vielä tullut sanomaan, että älä ihmeessä laula enää. Ehkä tästä syntyy mahdollisuus päästä laulamaan myös tulevaisuudessa. Se olisi aika siistiä!


Couple weeks back I got to an interesting situation. We were going to have a concert on Sunday 8.7. and on Thursday we were practicing. Suddenly the conductor just said “Hey, come and sing backing vocals”. So I’m not sure if he was serious or not but I decided to talk about it during the break. There were no backing vocal arrangements ready for these songs we were playing but I thought I could give it a try. So I was listening to the originals and finding things I could sing. It was just little bit hectic and we didn’t have time to properly check them all sooner than just before our sound check on Sunday. And then straight to the concert.

So, I really like singing and I have been singing a little bit. When I was a kid I was in the school choir. I have attended both classical and pop jazz singing lessons. And I was singing with one friend who played the guitar. And I have been singing for friends alone. But anyway,  after those little concerts with singing class, I haven’t publicly performed as a singer or like in this case as a backing vocalist. I think, my voice is quite unique being a low female voice. And I didn’t really enjoy that much of the classical style singing from high (or sometimes called as head voice). And of course I couldn’t choose the keys for these songs so I had to sing partly higher than it’s comfortable to sing for me with my chest voice. And the other thing was to sing with a full band playing on the stage. I had some problems to hear myself from the monitors and I didn’t have any clue how it sounded outside to the audience.

So you can imagine this was one of the most exciting things I have done recently! But I’m still happy that I had the courage to do it. I got positive feedback and at least no one said that I shouldn’t sing. So I hope people truly liked it. And maybe this gives me chance to sing more in the future. That would be so cool.

Sponsored by

Tämä teksti ei syntynyt yhtä helposti kuin yleensä. Usein suunnittelen tekstin valmiiksi ja kirjoitan kerralla puhtaaksi. Näitä ajatuksia pyörittelin ja jouduin työstämään useampaan otteeseen.

Käyn itse nykyään melko harvoin konserteissa ja vielä harvemmin maksan niistä mitään. Minulla on yleensä korkeat odotukset kokemuksestani ja joskus pelkään pettyväni. Toukokuussa vierailin kuitenkin kahdessa konsertissa vain kuuntelemassa. Molempiin konsertteihin, missä kävin, oli vapaa pääsy. Toisessa sai vapaaehtoisesti ostaa käsiohjelman ja päätin tukea ystäväni kvartettia.


photos by Heli Palomaa

Samalla pohdin omaa muusikkouttani. Klassisilla instrumenteilla vain harvat tekevät solistista uraa ja sekin tarkoittaa yleensä tiettyjen teosten esittämistä eri orkestereiden tai kamarikokoonpanojen kanssa. Tällä hetkellä työssäni voin silloin tällöin vaikuttaa siihen mitä soitan, mutta suurin osa ohjelmistosta on valmiiksi suunniteltu eri tilaisuuksia varten.

Minulle ei koskaan ollut täysin varmaa, että minusta tulee ammattimuusikko. Harrastus oli kulkenut monta vuotta elämässäni ja harkitsin lopettamistakin. Musiikki kuitenkin vei mukanaan ja halusin selvittää kuinka taitavaksi voin kehittyä ja voinko työllistää itseni soittamalla.

Jokaisella on omanlainen musiikkisuhde. Osa tyytyy vain kuuntelemaan ja osa harrastelee ilman tavoitteita. Toiset rakastavat soittamista musiikin vuoksi, mutta eivät halua esiintyä. Toisia taas motivoi päästä esiintymään. Toiset haluavat tehdä sitä kokopäiväisesti ja osa muiden töiden ohella. Tuntuu myös, että on hankalaa määrittää, kuka on ammattimuusikko. Toisilla on usean vuoden opinnot ja tutkinto ja toiset ovat itseoppineita, mutta ehkä yhdeksi kriteeriksi voi asettaa, että sillä ansaitsee tai on tarkoitus ansaita elanto. Kovin useasti ei löydy kuukausipalkkaisia muusikontöitä orkestereiden lisäksi. Orkesterityön ohella muusikot myös opettavat tai järjestävät muuta toimintaa.

Selväksi tuli jo opiskeluaikana, että vain hyvin harvat voivat rikastua muusikkoina ja suurempi todennäköisyys on jäädä työttömäksi. Kulttuurista halutaan jatkuvasti leikata, kun valtion budjetteja täytyy kiristää. Lisäksi muusikoihin suhtautuminen on hyvin kirjavaa. Osa tuntuu ajattelevan, että soittaminen on enemmän harrastus kuin työ ja vain huvin vuoksi ja soittamisen ilosta haluamme päästä esiintymään kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Toisin sanoen ilmaiseksi. Sitä ei auta yhtään, että tänä päivänä erilaisten niin musiikki- kuin muidenkin tapahtumien määrä on huikea varsinkin suuremmissa kaupungeissa ja musiikkia on muutenkin tarjolla maksutta kuunneltavaksi. On hankala erottua, ellei ole jo saavuttanut nimeä. Toisaalta lippuhinnat tuntuvat varsin kovilta tunnettujen artistien kohdalla, mutta tarjolla on valtavasti myös ilmaistapahtumia, joissa muusikot eivät aina saa rahallista vastinetta työlleen.

Joskus yleisö kuvittelee maksavansa vain ajasta, jonka hän viettää tapahtumassa tai tilaamansa muusikon esiintymispituudesta. Todellisuudessa esiintymistä ennen on vierähtänyt useita työtunteja ja taitojen kartuttamista, ennen kuin muusikko on valmis esitykseen. Olen aiemminkin kirjoittanut konsertin järjestämisestä, ja kuinka siihenkin liittyy usein erilaisia kuluja. Kuitenkin yleisö on helpointa saada paikalle ilmaisiin konsertteihin. Musiikkia on myös niin monen tyyppistä ja tasoista, että aina ei käsitetä, että osa teoksista vaatii useamman kuukauden valmistautumisen, kun taas toiset teokset voi soittaa suoraan ilman harjoittelua.

Freelancermuusikkona ei ole helppoa, ellei onnistu kasvattamaan työmäärää sopivaksi. Koskaan ei kuitenkaan tiedä onko töitä paljon vai vähän ja joskus voi myös kuormittaa itseään liiaksi. Yleensä freelancerit tekevät töitä muiden tarpeisiin. Lainsäädäntö haluaa nähdä heidät yrittäjinä, mikä tarkoittaa, että mikäli keikkaa ei ole, he eivät ole työttömiä ja näin oikeutettuja ansiosidonnaiseen.

Monta vuotta sitten mieleeni tuli ajatus sponsoroidusta muusikosta, joka voi toteuttaa omia musiikillisia ideoitaan vain jos onnistuu hankkimaan rahoitusta ulkopuolisilta tahoilta. Hän mainostaisi erilaisia tuotteita ja kuvitelmassani hän pukeutuisi esiintyessään asuun, johon on kiinnitetty eri sponsoreiden logoja.

Tällaista en muista koskaan nähneeni konserteissa. Muusikot toki esiintyvät hienoissa asuissa, mutta yleensä korostetaan musiikin taideluonnetta ilman kaupallisuutta. Ainakin taidemusiikin puolella. Populaarimusiikin puolella kaupallisuutta tavoitellaan jossain määrin luomalla tietoisesti musiikkia, joka on helposti myytävissä suurille massoille. Silloin artisteista itsestään luodaan kaupallinen tuote sen sijaan, että he olisivat käveleviä mainostauluja muiden tuotteille.

Muusikoiden vaihtoehdot ovat luoda jotain omaa tai esittää muiden teoksia. Jälkimmäinen vaihtoehto on yleensä jossain määrin kannattavampi ja helpompi. Vaatii paljon työtä saada omaa musiikia ihmisten kuulemaksi ja arvostamaksi. Ja mikäli onnistuu luomaan hitin, voi olla että jää sen vangiksi ja esiintyessään joutuu toistamaan samoja teoksia kyllästymiseen asti. Mikäli haluaa rahaa soittamisesta, on yleensä luotava sellaiset taidot ja sen ohella kontaktit, että otetaan yhteyttä, kun joku taho haluaa järjestää konsertin tai tilaisuuden, johon tarvitaan elävää musiikkia ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Toki itseään voi ja myös kannattaa markkinoida, mutta on todettu että ilmainen keikka tuo vain lisää ilmaista keikkaa. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka kauan orkesterit pysyvät pystyssä vakituisena työpaikkana vai korvautuvatko ne tulevaisuudessa jollain muulla keinoin.

Pieni vilkaisu musiikinhistoriaan (1600-1800-luvuilla) paljastaa, että säveltäjät joutuivat tekemään myös silloin rahaa opettamalla ja säveltämällä yksinkertaisia teoksia porvarisperheiden amatöörimuusikoiden iloksi. Useat muusikot työskentelivät hoveissa, oopperassa tai seurakunnissa. Beethovenista puhutaan usein ensimmäisenä vapaana taiteilijana, joka loi musiikkia vain omista lähtökohdistaan. Varmaa on, että vaikka maailma kokisi millaisia mullistuksia tahansa, musiikki ei kuole, vaikka se kiellettäisiin. Sitä ei vain voi koskaan tietää, millaiseen muotoon se tulee päätymään.

Sorry, no English version this time. Maybe I’ll translate it later. You can leave a reply here if you wish to read this text in English, thank you.