My Way of Getting Ready for the Audition

The last post was in Finnish only, so this time it will be in English only. I want to get little more detailed about my way of getting ready for an audition and how the audition day goes. At the first Sunday of November I attended the Principal Clarinet substitute audition for the spring season 2019 in Turku Philharmonic Orchestra.

I had to go through my blog because I didn’t remember how detailed I have written about my previous audition experiences. Also I wanted to confirm that it was 2014 when I did the last auditions for symphonic orchestras before this year. In 2014 I applied in Oslo in January with E flat clarinet and in Helsinki in October with bass clarinet. Both were really nice trips and I got good experience of going to auditions.

It was very interesting for me to read one of my posts that year about wanting to play in an orchestra very much when I didn’t have a chance to do it. And I was really excited about attending to the audition of Turku Philharmonic Orchestra in the spring of 2015. Later I wrote I found out in the end of January about an upcoming audition in Turku Philharmonic Orchestra. I was really excited. The audition will be held next week. Unfortunately I am not participating because I didn’t get invitation to the audition. Just too many good clarinetists applying this time. Honestly I felt tremendously bad after getting the message that I can’t go.

In 2016 I got the position in the Navy Band through an audition as well but besides me there was only one other applicant. I feel it was all a different story. After that I felt I want to focus on my new job and didn’t feel like using my energy on auditions.

Few years passed and then came this autumn. I heard about the audition couple of times before I really checked the date and found out that it goes really well with my schedule. Well, one micro-chipping event happened on the exact same time but luckily my friend could go there with my cat. Little extra excitement for that day! Anyway I didn’t have to book a trip and find a place to stay over night or any hassle like this since the audition was in my new home town.

My job includes few educational courses and this time the focus is in the music and my own development. What could be any better way to push myself than going to an audition? You can practice the auditions only by doing them. I also got to go to lessons and it was really useful after a long time to get concrete feedback of my playing.

For Oslo audition I had a really good time to prepare: “During Christmas holidays 2013 I stayed alone and came up with a routine of going outside walking after breakfast, writing my thesis until lunch time and then practicing between lunch and dinner and maybe writing a bit more in the evening. I was extremely “busy” and had to be careful to give me every fourth day just a brake day of it all. ”

For Helsinki audition I wrote about working at the same time and how it makes it more difficult to find enough time to concentrate in practicing. This autumn I could use almost one month mostly for practicing for the audition. For couple of weeks I could plan my days freely although I didn’t find as strict routine as I described in 2013.

IMG_20181027_122153When I first took a look of the audition materials I thought that I am lucky to be able to practice all the best clarinet solos. Most of them I knew already but some were tricky and needed a lot of time. Yet I feel some of them didn’t get perfectly ready but this work is never wasted time. In the future it will be every time easier to begin working with these difficult passages.

There are few key things I could list for my preparing. Number one, planning of what I need to practice and not just try to do everything at once. I practiced almost every day, also in weekends. I usually relax during weekends and try to do other than job related things. Also keep in mind of having breaks during the practice session. Number two, sports. I started a new gym program in the beginning of October and I felt it has been really important and gave me energy for the darkening nights. And for number three and four are food and rest. If you are not sleeping enough or eating the right things you won’t be able to get any use out of your practicing. Brains are working when you are resting! I find myself humming the difficult things I have been practicing after few hours. I think this is one way my brain is processing all that data. I usually avoid alcohol for a longer time before auditions. This time I had one glass of wine one week before the audition so I am not super strict about it. But just keep in mind how it affects in your body and your performance.

Then comes finally the audition day. Two days before I went to a massage and hairdressers. I even visit a museum to have a lovely moment with art (however there were some infants…). I also prepared my food for the audition day. I feel it’s easier to take the food with me and then you can eat it there when you have even a short break. You cannot be sure how far you have to go for a shop and how long time you might have to wait for food in cafes or restaurants.


I felt I didn’t play too much just before the audition but anyway my right wrist was feeling a bit sore in the morning of the audition day. I was thinking could it be even psychosomatic pain due the stress but on the other hand I was feeling rather excited than nervous or anxious about going to the audition. Luckily the pain relieved and didn’t affect on my playing.

IMG_20181104_120600I arrived at the concert house around 11 am. I enrolled for the audition with other participants and felt already hungry. I had breakfast quite early because I still had to do some things in the morning before leaving. So the first thing was to eat my salad. After that I still had little bit time to put my instrument together and play few tones in the hall where the audition took place. It is very good if you can get inside that hall or room before your turn will come. You have time to think how you will position yourself and how it feels to stand there. Also it is good to test the acoustics but there were quite many other players as well so it was not possible to hear that well.

At noon we had a draw. There were totally 38 players and they said it is a lot but actually that is what I have always experienced. My lucky number was 26. So I had plenty of waiting time ahead of me. The first round was Mozart concerto first movement and excerpt of “Dances of Galanta”.


They showed us rooms where we could play but there was six people in one room. Luckily everyone else left right away and I stayed in to play. Then I had a pause and went to see how it is going with the audition and to talk with people.

IMG_20181104_111814I wrote in my older post about having the contacts in music field in Finland. And it is true. However not only in Finland but all around the world. In my October post I wrote about my weekend with Finnish clarinetists. This time I met many clarinet friends from all over the world. Of course there were a lot of new faces but I was happy to meet and talk with people I knew already. The atmosphere was all in all very friendly and supportive.

Finally my turn came and it was soon over. I had a fine feeling with Mozart when I was playing and I was really happy that I played very clearly one passage that was causing troubles just few days before. After that the jury behind the screen said IMG_20181104_152303”Thank you, that’s all” and I was confused and tried to ask the pianist without making any sound that was it really all. When you are playing behind the screen you can’t talk or make any sounds that could reveal who you are.

Afterwards I heard that quite many didn’t play the ”Dances of Galanta” but it made me still a bit worried. I ate some more food and talked more with people. It was past 4 pm when we heard the results of the first round. I didn’t get to the second round but one friend did. She was one of the 12. I packed my stuff and was in a way happy that I still had time to go to gym.


Hopefully some day I would go to the second round. Then I would at least know that my Mozart is played in the way they like to hear it. Also I only got this hint afterwards that you could record your playing. Especially in the first round it doesn’t matter what you are doing on the stage when they can’t see you. So I will definitely try that next time.

All in all I had a good experience with getting ready and practicing these things again and finding out what I should practice more. I got the feeling I want to do at least one more audition in the future. Probably I don’t want to travel very far for it, but for sure there will be other auditions in Turku as well.


Viikonloppu klarinetistien kesken

logo Olin odottanut lokakuun ensimmäistä viikonloppua hyvillä mielin. Tällä kertaa Turussa vietettiin Suomen Klarinettiseuran vuosikokousviikonloppua. Tapahtuma oli hyvin onnistunut ja järjestetty, huolimatta siitä, että sunnuntain konserttiin ei löytynyt paljoa yleisöä nauttimaan maailman parhaasta soittimesta.


Viikonloppu alkoi lauantaina heti aamupäivällä Olli Leppäniemen mestarikurssilla. olli3Kaikki soittajat olivat valmistautuneet hyvin ja päästiin kuulemaan parhaita klarinettiteoksia. Ollilta tuli todella hyviä vinkkejä, joita kaikki pystyvät kokeilemaan myös itsekseen. Tunnelma säilyi hyvän tuulisena ja rentona koko aamupäivän.






Pääsin myös itse lavalle hieman erikoisemman projektini kanssa. Haaveissani on päästä joskus soittamaan Brahmsin klarinettikvintetto ja tällä hetkellä aloitin itse teokseen tutustumisen. Löysin teoksesta sovituksen klarinetille ja pianolle. Myös pianistille ainutlaatuinen tilaisuus päästä soittamaan tätä teosta, mutta tästä on varmasti paljon hyötyä tulevaisuutta ajatellen.


Lounaan jälkeen alkoivat klarinettiyhtyeen harjoitukset ensin stemmaharjoitusten muodossa. Päätin pitkästä aikaa tarttua bassoklarinetin varteen ja pääsin myös tutustumaan Suomessa hyvin harvinaisiin klarinetteihin: es-vireinen kontra-alttoklarinetti ja b-vireinen kontrabassoklarinetti. Mukana oli myös kolme basettitorvea, jotka nimestään huolimatta kuuluvat klarinettiperheeseen.


Klarinettiyhtyeeseen osallistui kiitettävä määrä soittajia ja lisävahvistusta saatiin kahdesta harpusta ja Klarinettiseuran uusi puheenjohtaja pääsi tutustumaan isorumpuun.

isorumpuVaikka soittimet ovatkin hyvin erilaisia lähtien pikkuisesta es-klarinetista matalimpiin erikoisklarinetteihin, kaikkia soittajia yhdistää silti se perinteisin klarinetti. Siitä yleensä lähdetään liikkeelle kun aloitetaan soittoharrastus. Toisille harrastus etenee ammatiksi asti, mutta riippumatta siitä, mitä tekee ansaitskseen elantonsa, pystyi orkesterissa aistimaan yhteisen ylpeyden.

Olen itse ollut seuran jäsen jo muutaman vuoden, mutta tämä oli ensimmäinen tapahtuma, johon pääsin osallistumaan jäsenenä. Asiaa tietenkin helpotti, että tapahtuma järjestettiin käytännössä samoissa tiloissa kuin työpaikkani sijaitsee. On hienoa, että tällainen seura on olemassa ja toivottavasti sen tulevaisuus on valoisa. Minulta kesti kauan päättää liittymisestä jäseneksi, mutta jäsenissä on seuran tulevaisuus, joten erityisesti nuoria klarinetisteja tulee kannustaa liittymään jäseniksi. Opiskeluvuosina mietin liittymistä, mutta opiskelijan talouteen kuului kaikesta mahdollisesta karsiminen…tauko

Harjoitusten lomassa nautittiin tauoilla kahvista ja paljastui, että yhtyeessämme on myös kauramaitopurkin suunnittelija.


Harjoituksia seurasi yhteinen illanvietto ravintola Tårgetissa. Ruoka oli maittavaa ja tutustuminen jatkui hyvässä seurassa.


Sunnuntaina  päivä käynnistyi vuosikokouksella ja paikalle saatiin sopiva määrä IMG_20181007_100437kiinnostunutta porukkaa. Kokouksessa käytiin läpi seuran toimintaa menneeltä kaudelta ja myös hieman tulevaisuuden suunnitelmia. Seuralle valittiin uusi hallitus ja itsekin päätin osallistua suunnittelemaan parin vuoden päästä koittavaa 40-vuotisjuhlavuotta.

Vielä kenraaliharjoitus ennen konserttia ja konsertin avasimme Laivaston soittokunnan klarinettitriolla. Oli mukavaa päästä soittamaan myös pienemmällä kokoonpanolla työkavereiden kesken, koska se jos mikä kehittää yhteissoittoa.



Toivottavasti minulla on mahdollisuus osallistua myös tuleviin tapahtumiin muusta elämästä huolimatta. Tämä on yksi parhaimpia tapoja niin verkostoitua kuin ystävystyä ihmisten kanssa, joiden kanssa jakaa yhteisen ymmärryksen klarinetin maailmasta.

Teksti ja kuvat: Heli Palomaa


Lisää virolaisia säveliä / More Estonian Sounds


photo by Heli Palomaa

Tulossa 19.8. uusi versio Eesti helid – Viron säveliä – konsertista!

A concert with Estonian Sounds is coming on 19th of August in Turku!

Pitkien valmistelujen ja suunnittelujen jälkeen pääsimme vihdoin harjoittelemaan yhdessä Hennan kanssa ja olen hyvin innoissani siitä mitä on tulossa.

Viime marraskuussa pääsin esiintymään trion kanssa Viro-keskuksen tilaisuuteen ja siitä päätettiin jatkaa Viro-keskuksen kanssa järjestämällä konsertti. Tarkoituksena oli tuoda Turkuun aiemmin Kokkolassa ja Oulussa järjestämämme konsertit ja lisätä trio mukaan ohjelmaan.

Trio kuitenkin peruuntui, kun kontrabasisti Antoine sai töitä Oulu Sinfoniasta ja työt alkavat juuri elokuussa. Suuret onnittelut hänelle!

Trion poisjääminen aiheutti muutoksia suunnitellussa ohjelmassa, joka johti siihen, että Mirva joutui vetäytymään projektista. Vaikutti jo siltä, että konsertti joudutaan perumaan kokonaan tai on löydettävä uusi pianisti.

Pianistiksi onneksi löytyi Turkuun palannut Henna Linko, jonka kanssa tutustuimme Oulussa ollessamme teatterilla töissä. Olin varma, että näin lyhyellä ajalla minun täytyy löytää pianisti, jonka tunnen ennestään. On aina mielenkiintoista päästä soittamaan uusien ihmisten kanssa, mutta kestää hetken, ennen kuin yhteinen tapa tehdä musiikkia löytyy. Hennan kanssa soittaminen tuntuu luontevalta ja itselleni ennestään tutut teokset saavat uuden muodon eri soittajan kanssa. Lisäksi otimme ohjelmistoon pari uutta teosta, joista toinen on Tauno Pylkkäsen Pastoraali eli klarinetistien keskuudessa hyvin tunnettu hittibiisi.

Tervetuloa konserttiin!

Linkki konsertin facebook-tapahtumaan. / Link to concert’s Facebook event 

Finally we had our first practicing session for the concert with Henna. I’m very excited of what is coming!

I had a chance to play with a trio in November in an event of Estonian Centre. We decided to organize a concert together and bring the concert here in Turku that we performed earlier in Oulu and Kokkola.

The first idea was to add the trio in the program but later we had to cancel this because of the new job of the contrabass player Antoine. Congratulations!

As we had to cancel the trio it affected the planned program and Mirva, the pianist, had to cancel for good reasons. This point I was thinking that we have to cancel the whole concert. Or find another pianist.

Luckily Henna Linko was interested to come along. I wanted to have someone I knew before because it is always nice to play with new musicians but it also takes some time to find the way to play together. We met while working in the theater in Oulu with Henna. I have played these pieces now few times, however, they will become a new version with different players. That is what makes it so interesting for me as well. We also made some changes to the program and perform also one Finnish piece for clarinet.

Welcome to the concert!

Taustalaulua /Backing vocals

DSC_4670 (2)

photo by Jorma Palomaa

Pari viikkoa sitten tuli vastaan mielenkiintoinen tilanne. Olimme harjoittelemassa sunnuntain 8.7. konserttia varten ja torstaina kapellimestari ehdotti, että voisin laulaa taustalauluja. En ollut aivan varma, oliko hän tosissaan, mutta päätin keskustella asiasta tauon aikana. Laulujen sovituksissa ei ollut valmiina taustalaulustemmoja, mutta ajattelin silti kokeilla. Kuuntelin alkuperäiset kappaleet ja kehittelin itselleni laulettavaa. Aikataulu oli aika tiukka ja ehdimme kokeilla taustalaulujen toimivuuden vasta vähän ennen sound checkiä. Ja sitten vain suoraan keikalle.

Pidän laulamisesta todella paljon ja olen jonkin verran laulanut. Lapsena olin koulun kuorossa useita vuosia ja olen käynyt niin klassisen laulun kuin pop jazz-laulun tunneilla. Yksi kaverini soitti kitaraa ja minä lauloin. Ja silloin tällöin olen laulanut kavereilleni. Mutta laululuokan pikkukonserttien jälkeen en ole esiintynyt julkisesti laulajana tai kuten tässä tapauksessa taustalaulajana. Omasta mielestäni ääneni on aika persoonallisen matala naisääneksi. Klassinen laulu ja korkealta laulaminen ei tuntunut omalta jutulta ja myöhemmin olen kuullut siitä puhuttavan “pää-äänenä”. En voinut enää vaikuttaa tämän konsertin laulujen sävellajeihin ja jouduin välillä laulamaan hieman korkeammalta kuin olisi itselle mukavaa laulaa rintaäänellä. Lisäksi minulle oli uutta laulaa täyden bändin kanssa ja välillä en kuullut itseäni kunnolla monitoreista. Enkä voinut tietää, miltä lauluni kuulostaa yleisöön.

Joten voitte uskoa, että tämä oli yksi jännittävimmistä asioista mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Olen silti iloinen, että uskalsin tarttua tilaisuuteen. Useimmat ihmiset kehuivat ja kiittelivät, eikä kukaan vielä tullut sanomaan, että älä ihmeessä laula enää. Ehkä tästä syntyy mahdollisuus päästä laulamaan myös tulevaisuudessa. Se olisi aika siistiä!


Couple weeks back I got to an interesting situation. We were going to have a concert on Sunday 8.7. and on Thursday we were practicing. Suddenly the conductor just said “Hey, come and sing backing vocals”. So I’m not sure if he was serious or not but I decided to talk about it during the break. There were no backing vocal arrangements ready for these songs we were playing but I thought I could give it a try. So I was listening to the originals and finding things I could sing. It was just little bit hectic and we didn’t have time to properly check them all sooner than just before our sound check on Sunday. And then straight to the concert.

So, I really like singing and I have been singing a little bit. When I was a kid I was in the school choir. I have attended both classical and pop jazz singing lessons. And I was singing with one friend who played the guitar. And I have been singing for friends alone. But anyway,  after those little concerts with singing class, I haven’t publicly performed as a singer or like in this case as a backing vocalist. I think, my voice is quite unique being a low female voice. And I didn’t really enjoy that much of the classical style singing from high (or sometimes called as head voice). And of course I couldn’t choose the keys for these songs so I had to sing partly higher than it’s comfortable to sing for me with my chest voice. And the other thing was to sing with a full band playing on the stage. I had some problems to hear myself from the monitors and I didn’t have any clue how it sounded outside to the audience.

So you can imagine this was one of the most exciting things I have done recently! But I’m still happy that I had the courage to do it. I got positive feedback and at least no one said that I shouldn’t sing. So I hope people truly liked it. And maybe this gives me chance to sing more in the future. That would be so cool.

Sponsored by

Tämä teksti ei syntynyt yhtä helposti kuin yleensä. Usein suunnittelen tekstin valmiiksi ja kirjoitan kerralla puhtaaksi. Näitä ajatuksia pyörittelin ja jouduin työstämään useampaan otteeseen.

Käyn itse nykyään melko harvoin konserteissa ja vielä harvemmin maksan niistä mitään. Minulla on yleensä korkeat odotukset kokemuksestani ja joskus pelkään pettyväni. Toukokuussa vierailin kuitenkin kahdessa konsertissa vain kuuntelemassa. Molempiin konsertteihin, missä kävin, oli vapaa pääsy. Toisessa sai vapaaehtoisesti ostaa käsiohjelman ja päätin tukea ystäväni kvartettia.


photos by Heli Palomaa

Samalla pohdin omaa muusikkouttani. Klassisilla instrumenteilla vain harvat tekevät solistista uraa ja sekin tarkoittaa yleensä tiettyjen teosten esittämistä eri orkestereiden tai kamarikokoonpanojen kanssa. Tällä hetkellä työssäni voin silloin tällöin vaikuttaa siihen mitä soitan, mutta suurin osa ohjelmistosta on valmiiksi suunniteltu eri tilaisuuksia varten.

Minulle ei koskaan ollut täysin varmaa, että minusta tulee ammattimuusikko. Harrastus oli kulkenut monta vuotta elämässäni ja harkitsin lopettamistakin. Musiikki kuitenkin vei mukanaan ja halusin selvittää kuinka taitavaksi voin kehittyä ja voinko työllistää itseni soittamalla.

Jokaisella on omanlainen musiikkisuhde. Osa tyytyy vain kuuntelemaan ja osa harrastelee ilman tavoitteita. Toiset rakastavat soittamista musiikin vuoksi, mutta eivät halua esiintyä. Toisia taas motivoi päästä esiintymään. Toiset haluavat tehdä sitä kokopäiväisesti ja osa muiden töiden ohella. Tuntuu myös, että on hankalaa määrittää, kuka on ammattimuusikko. Toisilla on usean vuoden opinnot ja tutkinto ja toiset ovat itseoppineita, mutta ehkä yhdeksi kriteeriksi voi asettaa, että sillä ansaitsee tai on tarkoitus ansaita elanto. Kovin useasti ei löydy kuukausipalkkaisia muusikontöitä orkestereiden lisäksi. Orkesterityön ohella muusikot myös opettavat tai järjestävät muuta toimintaa.

Selväksi tuli jo opiskeluaikana, että vain hyvin harvat voivat rikastua muusikkoina ja suurempi todennäköisyys on jäädä työttömäksi. Kulttuurista halutaan jatkuvasti leikata, kun valtion budjetteja täytyy kiristää. Lisäksi muusikoihin suhtautuminen on hyvin kirjavaa. Osa tuntuu ajattelevan, että soittaminen on enemmän harrastus kuin työ ja vain huvin vuoksi ja soittamisen ilosta haluamme päästä esiintymään kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin. Toisin sanoen ilmaiseksi. Sitä ei auta yhtään, että tänä päivänä erilaisten niin musiikki- kuin muidenkin tapahtumien määrä on huikea varsinkin suuremmissa kaupungeissa ja musiikkia on muutenkin tarjolla maksutta kuunneltavaksi. On hankala erottua, ellei ole jo saavuttanut nimeä. Toisaalta lippuhinnat tuntuvat varsin kovilta tunnettujen artistien kohdalla, mutta tarjolla on valtavasti myös ilmaistapahtumia, joissa muusikot eivät aina saa rahallista vastinetta työlleen.

Joskus yleisö kuvittelee maksavansa vain ajasta, jonka hän viettää tapahtumassa tai tilaamansa muusikon esiintymispituudesta. Todellisuudessa esiintymistä ennen on vierähtänyt useita työtunteja ja taitojen kartuttamista, ennen kuin muusikko on valmis esitykseen. Olen aiemminkin kirjoittanut konsertin järjestämisestä, ja kuinka siihenkin liittyy usein erilaisia kuluja. Kuitenkin yleisö on helpointa saada paikalle ilmaisiin konsertteihin. Musiikkia on myös niin monen tyyppistä ja tasoista, että aina ei käsitetä, että osa teoksista vaatii useamman kuukauden valmistautumisen, kun taas toiset teokset voi soittaa suoraan ilman harjoittelua.

Freelancermuusikkona ei ole helppoa, ellei onnistu kasvattamaan työmäärää sopivaksi. Koskaan ei kuitenkaan tiedä onko töitä paljon vai vähän ja joskus voi myös kuormittaa itseään liiaksi. Yleensä freelancerit tekevät töitä muiden tarpeisiin. Lainsäädäntö haluaa nähdä heidät yrittäjinä, mikä tarkoittaa, että mikäli keikkaa ei ole, he eivät ole työttömiä ja näin oikeutettuja ansiosidonnaiseen.

Monta vuotta sitten mieleeni tuli ajatus sponsoroidusta muusikosta, joka voi toteuttaa omia musiikillisia ideoitaan vain jos onnistuu hankkimaan rahoitusta ulkopuolisilta tahoilta. Hän mainostaisi erilaisia tuotteita ja kuvitelmassani hän pukeutuisi esiintyessään asuun, johon on kiinnitetty eri sponsoreiden logoja.

Tällaista en muista koskaan nähneeni konserteissa. Muusikot toki esiintyvät hienoissa asuissa, mutta yleensä korostetaan musiikin taideluonnetta ilman kaupallisuutta. Ainakin taidemusiikin puolella. Populaarimusiikin puolella kaupallisuutta tavoitellaan jossain määrin luomalla tietoisesti musiikkia, joka on helposti myytävissä suurille massoille. Silloin artisteista itsestään luodaan kaupallinen tuote sen sijaan, että he olisivat käveleviä mainostauluja muiden tuotteille.

Muusikoiden vaihtoehdot ovat luoda jotain omaa tai esittää muiden teoksia. Jälkimmäinen vaihtoehto on yleensä jossain määrin kannattavampi ja helpompi. Vaatii paljon työtä saada omaa musiikia ihmisten kuulemaksi ja arvostamaksi. Ja mikäli onnistuu luomaan hitin, voi olla että jää sen vangiksi ja esiintyessään joutuu toistamaan samoja teoksia kyllästymiseen asti. Mikäli haluaa rahaa soittamisesta, on yleensä luotava sellaiset taidot ja sen ohella kontaktit, että otetaan yhteyttä, kun joku taho haluaa järjestää konsertin tai tilaisuuden, johon tarvitaan elävää musiikkia ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Toki itseään voi ja myös kannattaa markkinoida, mutta on todettu että ilmainen keikka tuo vain lisää ilmaista keikkaa. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka kauan orkesterit pysyvät pystyssä vakituisena työpaikkana vai korvautuvatko ne tulevaisuudessa jollain muulla keinoin.

Pieni vilkaisu musiikinhistoriaan (1600-1800-luvuilla) paljastaa, että säveltäjät joutuivat tekemään myös silloin rahaa opettamalla ja säveltämällä yksinkertaisia teoksia porvarisperheiden amatöörimuusikoiden iloksi. Useat muusikot työskentelivät hoveissa, oopperassa tai seurakunnissa. Beethovenista puhutaan usein ensimmäisenä vapaana taiteilijana, joka loi musiikkia vain omista lähtökohdistaan. Varmaa on, että vaikka maailma kokisi millaisia mullistuksia tahansa, musiikki ei kuole, vaikka se kiellettäisiin. Sitä ei vain voi koskaan tietää, millaiseen muotoon se tulee päätymään.

Sorry, no English version this time. Maybe I’ll translate it later. You can leave a reply here if you wish to read this text in English, thank you.

Music is my religion and sauna is my temple/ Musiikki on uskontoni ja sauna on temppelini

I realized that I have had this thought for a long time and wasn’t actually sure if I already wrote this text. I checked and I haven’t done it so here it comes.

Music is my religion.
When I was a child I was raised as a Lutheran. But in my family there wasn’t any strong influence of religion. And when I was a teenager I began to question everything as normal teenager would do. From that moment on I really didn’t feel that I would belong to any religious groups. I didn’t feel the spiritual need of these kind of things. I thought it will come from inside the person and it’s not possible to create or fake. And I still don’t feel it. But one day I realized that maybe every one has the need of spiritual dimension and mine is already filled with music.

Music is to experience emotions and especially if you play but also when you listen you are filled with huge amount of emotions. I seek for the right music for any moment, for example if I’m sad or angry or want to dance. And someone might say that music is “heaven sent”.

Music plays big role in religions as well. First ever written music scores are spiritual music for mass purposes. That’s where the history of written music begins.

Of course I don’t worship music or making music. And it is not quite as religions are defined. It just is one part of life and it happens to be also my professional subject. And I hope it always will be in my life. But I would say music is the channel for me to experience spirituality.

Sauna is my temple.
Then there is the opposite for music and it is the silence. As a Finn Sauna is a sacred place for me. I love to go to Sauna alone. There is warm and dark inside and always very peaceful. People come there naked and to purify themselves. It is like a ritual to throw water on the sauna stove and slowly feeling the body get warmer. Of course sometimes I also go to public saunas or bath with my friends and family. But even when it becomes social it’s somehow peaceful. I am almost always ready to go to Sauna if there is a chance. I don’t have my own Sauna but in Finland it is not a problem to find one.


Photo by Heli Palomaa

Tajusin, että tämä ei ole minulle mitenkään uusi ajatus, mutta en ole vielä kirjoittanut siitä, joten tässä tulee.

Musiikki on uskontoni
Tulen luterilaisesta perheestä, mutta uskonto ei ole näkynyt voimakkaasti koskaan arjessamme. Teini-ikäisenä aloin kyseenalaistaa kaikkea ja myös uskontoja. Lopulta tuntui, että en kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään. En kokenut tarvitsevani uskonnollisia asioita. Ajattelin, että usko tulee ihmisestä itsestään ja kun sitä tunnetta ei ole niin sitä ei voi pakottaa. Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä kaikilla ihmisillä on hengellinen ulottuvuus, mutta minulla sen on täyttänyt uskonnon sijaan musiikki.

Musiikin avulla voi kokea tunteiden koko kirjon niin kuunnellessa kuin soittaessa. Itse etsin sopivaa musiikkia eri tilanteisiin, kuten silloin jos olen surullinen tai vihainen tai haluan tanssia. Jotkut saattavat sanoa, että musiikki on taivaasta.

Musiikilla onkin iso rooli uskonnoissa. Ensimmäiset kirjoitetut nuotit ovat hengellistä musiikkia, jota sävellettin messuihin. Siitä alkaa kirjoitetun musiikin historia.

En tietenkään palvo musiikkia tai musiikin tekemistä eikä se sinänsä täytä mitään uskonnon käsitettä. Musiikki vain on osa elämääni ja sattuu olemaan myös ammattini kohde. Toivon, että musiikki on aina mukana elämässäni. Ja musiikki on minulle kanava kokea hengellisyyttä.

Sauna on temppelini.
Musiikin vastakohtana voi nähdä hiljaisuuden. Suomalaisena sauna on minulle hyvin pyhä paikka. Rakastan yksin saunomista. Saunassa on hämärää ja lämmintä ja erittäin rauhallista. Saunaan tullaan alasti ja puhdistautumaan. Löylyn heittäminen on kuin rituaali ja kehon annetaan vähitellen lämmetä. Toki saunon mieluusti myös kavereiden ja perheeni kanssa ja usein myös julkisissa saunoissa, mutta silloinkin sauna on yleensä rauhallinen paikka. Vielä minulla ei ole omaa saunaa, mutta se ei ole ongelma, sillä Suomessa tarjoutuu usein tilaisuus saunoa.

Viro 100 / Estonia 100

Olen seurannut mielenkiinnolla Suomen naapurin ja itselle tärkeän maan Viron itsenäisyyden juhlimista näin Suomen juhlinnan jälkeen. Sain kunnian olla vieraana, kun Turussa juhlittiin 100-vuotista Viroa. Puheet pitivät presidentti Tarja Halonen ja Viron pääministeri Jüri Ratas. Sain myös nauttia musiikista, jota esittivät Iris ja Tauno Saviauk. Maamme-laulua tulee nykyään enemmän soitettua itse, mutta tässä tilaisuudessa lauloin viroksi! Myös kahvitilaisuus oli maistuva.

On erikoinen tunne saapua itsenäisyyttä juhlistavaan juhlaan sen jälkeen, kun on harjoitellut maanpuolustamista metsässä lähes kaksi viikkoa. Kai sille voi antaa suuremman merkityksen ja kokea hieman lähemmin. Toivoa, että oma itsenäinen maa on turvattu niin meillä kuin muuallakin.

Oli ihanaa kuunnella elävää musiikkia pitkästä aikaa. Se houkutteli ja innosti. Nyt vain muut asiat vievät ajan soittamiselta. Olen sentään silloin tällöin päässyt kasaamaan soittimen, mutta useamman päivän tauot eivät tee hyvää toistuvasti. Vielä pari kuukautta.

I have been interested in Estonia’s celebrations of independency. The country reached 100 years as Finland did last year. For me the country is important as I spent there 2 years studying. It was an honor to be invited to celebrate Estonia in Turku. There were two orations by the former Finnish president Tarja Halonen and the prime minister of Estonia Jüri Ratas. I also enjoyed music played by Iris and Tauno Saviauk. I am used to nowadays to play more often than sing myself the Finnish National Hymn. Estonia has the same melody and this time I was singing not in Finnish but in Estonian! Also there were very tasty snacks.

It is a special feeling to participate this kind of celebration of independency after spending almost two weeks in forests learning how to defend my home country. Perhaps I could sense a bigger meaning and it was more real. I can only hope, that my country will keep it’s independency in the future as I hope it for any country.

It was pleasant to hear live music after a long time. It inspired me and lured me to play myself. These days there are other things to do than to play. Luckily I have had few times to spend time with my clarinets but it doesn’t sound that good after many days of breaks repeatedly. Only two more months of this…