Olin odottanut lokakuun ensimmäistä viikonloppua hyvillä mielin. Tällä kertaa Turussa vietettiin Suomen Klarinettiseuran vuosikokousviikonloppua. Tapahtuma oli hyvin onnistunut ja järjestetty, huolimatta siitä, että sunnuntain konserttiin ei löytynyt paljoa yleisöä nauttimaan maailman parhaasta soittimesta.
Viikonloppu alkoi lauantaina heti aamupäivällä Olli Leppäniemen mestarikurssilla. 
Kaikki soittajat olivat valmistautuneet hyvin ja päästiin kuulemaan parhaita klarinettiteoksia. Ollilta tuli todella hyviä vinkkejä, joita kaikki pystyvät kokeilemaan myös itsekseen. Tunnelma säilyi hyvän tuulisena ja rentona koko aamupäivän.
Pääsin myös itse lavalle hieman erikoisemman projektini kanssa. Haaveissani on päästä joskus soittamaan Brahmsin klarinettikvintetto ja tällä hetkellä aloitin itse teokseen tutustumisen. Löysin teoksesta sovituksen klarinetille ja pianolle. Myös pianistille ainutlaatuinen tilaisuus päästä soittamaan tätä teosta, mutta tästä on varmasti paljon hyötyä tulevaisuutta ajatellen.
Lounaan jälkeen alkoivat klarinettiyhtyeen harjoitukset ensin stemmaharjoitusten muodossa. Päätin pitkästä aikaa tarttua bassoklarinetin varteen ja pääsin myös tutustumaan Suomessa hyvin harvinaisiin klarinetteihin: es-vireinen kontra-alttoklarinetti ja b-vireinen kontrabassoklarinetti. Mukana oli myös kolme basettitorvea, jotka nimestään huolimatta kuuluvat klarinettiperheeseen.
Klarinettiyhtyeeseen osallistui kiitettävä määrä soittajia ja lisävahvistusta saatiin kahdesta harpusta ja Klarinettiseuran uusi puheenjohtaja pääsi tutustumaan isorumpuun.
Vaikka soittimet ovatkin hyvin erilaisia lähtien pikkuisesta es-klarinetista matalimpiin erikoisklarinetteihin, kaikkia soittajia yhdistää silti se perinteisin klarinetti. Siitä yleensä lähdetään liikkeelle kun aloitetaan soittoharrastus. Toisille harrastus etenee ammatiksi asti, mutta riippumatta siitä, mitä tekee ansaitskseen elantonsa, pystyi orkesterissa aistimaan yhteisen ylpeyden.
Olen itse ollut seuran jäsen jo muutaman vuoden, mutta tämä oli ensimmäinen tapahtuma, johon pääsin osallistumaan jäsenenä. Asiaa tietenkin helpotti, että tapahtuma järjestettiin käytännössä samoissa tiloissa kuin työpaikkani sijaitsee. On hienoa, että tällainen seura on olemassa ja toivottavasti sen tulevaisuus on valoisa. Minulta kesti kauan päättää liittymisestä jäseneksi, mutta jäsenissä on seuran tulevaisuus, joten erityisesti nuoria klarinetisteja tulee kannustaa liittymään jäseniksi. Opiskeluvuosina mietin liittymistä, mutta opiskelijan talouteen kuului kaikesta mahdollisesta karsiminen…
Harjoitusten lomassa nautittiin tauoilla kahvista ja paljastui, että yhtyeessämme on myös kauramaitopurkin suunnittelija.
Harjoituksia seurasi yhteinen illanvietto ravintola Tårgetissa. Ruoka oli maittavaa ja tutustuminen jatkui hyvässä seurassa.
Sunnuntaina päivä käynnistyi vuosikokouksella ja paikalle saatiin sopiva määrä 
kiinnostunutta porukkaa. Kokouksessa käytiin läpi seuran toimintaa menneeltä kaudelta ja myös hieman tulevaisuuden suunnitelmia. Seuralle valittiin uusi hallitus ja itsekin päätin osallistua suunnittelemaan parin vuoden päästä koittavaa 40-vuotisjuhlavuotta.
Vielä kenraaliharjoitus ennen konserttia ja konsertin avasimme Laivaston soittokunnan klarinettitriolla. Oli mukavaa päästä soittamaan myös pienemmällä kokoonpanolla työkavereiden kesken, koska se jos mikä kehittää yhteissoittoa.
Toivottavasti minulla on mahdollisuus osallistua myös tuleviin tapahtumiin muusta elämästä huolimatta. Tämä on yksi parhaimpia tapoja niin verkostoitua kuin ystävystyä ihmisten kanssa, joiden kanssa jakaa yhteisen ymmärryksen klarinetin maailmasta.
Teksti ja kuvat: Heli Palomaa
HeliPauliina 