I just updated the Performances page and noticed that indeed this year shows the new ways of working. All of our performances have been videos published in YouTube. Making videos takes time and planning so that’s why there is not more than one per month. Well, one of them was actually a live stream concert. And there has been some other gigs of the smaller groups of the Navy Band that I wasn’t playing in. Still we haven’t seen any audience for very long time.
The reason I decided to update my performances page right now is that on 1st of June my study leave will begin. It means that these were all of my gigs for this year, I assume. And then I will concentrate mainly on studying for next 15 months.
I actually thought at some point that I will end writing this blog for good. I thought I didn’t have anything to say related to being a musician. However, now I have some plans for the future, that I want to share in this blog as well. So stay in tune, I will publish something even if not that regularly.
So I wish that you will go and see those links on the performance page. For 8th of March, the International Women’s Day, we made a funny video. I got the job to make the arrangement for this piece Shania Twain – Man! I Feel like a Woman.
We also filmed already a video that will be published on 9th of July! For this film I of course was playing the clarinet but also got a chance to be a dancer. Boy, that was super fun! I have to admit that the day we filmed was one of the funniest day at work for very long time. Also I have to wait until July to see the end result! Can’t wait 😀
Have a nice beginning of the Summer!
photo by Sanna-Mari Rissanen. Filming in action.
Päivitin juuri Esiintymiset -sivulle tämän vuoden esiintymiset ja todella huomaa muutoksen työskentelyssä. Jokaiselle kevään kuukaudelle on tullut yksi video YouTubeen. Videoiden tekeminen vie aika paljon aikaa, joten niitä ei ehdikään tuottamaan kovin tiuhaan tahtiin. Olihan yksi niistä kuitenkin live striimi konsertti, mutta vieläkään ei olla päästy oikean liveyleisön eteen soittamaan. Laivaston soittokunnalla on kuitenkin ollut pienemmillä kokoonpainoilla esiintymisiä, mutta itse en ole ollut niissä mukana.
Päätin nyt päivittää vuoden esiintymiseni, sillä kesäkuun alusta aloitan opintovapaani ja keskityn 15 kuukauden ajaksi vain opiskelemaan. Se tarkoittaa, että luultavasti tämän vuoden keikat olivat tässä.
Ajattelin jopa kevään aikana, että lopettaisin tämän blogin pitämisen kokonaan. Tuntui, ettei ole oikein mitään sanottavaa muusikkouteen liittyen. Mutta nyt minulla on kuitenkin muutamia ideoita tulevaisuudelle, jotka aion jakaa täällä myöhemmin. Jotenkin pysykää kuulolla, vaikka en joka kuukausi kirjoittaisikaan.
Joten menkäähän katsomaan videolinkit Esiintymiset -sivulta, jos ette ole niitä vielä nähneet. Naistenpäivänä julkaisimme hauskan videon, jossa pääsin tekemään sovituksen kappaleesta Shania Twain – Man! I Feel like a Woman.
Heinäkuussa Merivoimien vuosipäivänä julkaistaan vielä yksi video, missä olen mukana. Klarinetin soittamisen lisäksi pääsin myös tanssijaksi ja vitsit se oli hauskaa! Täytyy sanoa, että kuvauspäivä oli hauskin työpäivä pitkään aikaan. En itsekään näe lopputulosta kuin vasta julkaisupäivänä 9.7. ja en malta odottaa! 😀
Muutama kuukausi on mennyt ilman kirjoitusta, mutta siihen on ihan hyvä syy. Minulla ei ole ollut mitään blogi-ideoita, joten en ole halunnut pakottaa itseäni kirjoittamaan. Lisäksi aloitin viime syksynä opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikkaa, ja se on vienyt suuren osan vapaa-ajastani.
Olen aiemmin kirjoitellut muutamista harjoitustekniikoista. Yksi on harjoittelu niin sanotusti lopusta alkuun pala kerrallaan yhdistellen. Tämä toimii erityisesti vaikeissa kohdissa. Toinen kikka, mitä käytän varsin usein, on kappaleiden kuuntelu ja soittaminen samalla. Erityisesti käytän tähän tarkoitukseen YouTubea. Alla linkit aiempiin kirjoituksiin.
Nyt opiskelujeni myötä löysin uuden tekniikan ja päätin jakaa sen kanssanne. Koska opiskelen etänä, katson paljon luentoja videoilta. Sain kanssaopiskelijoiltani vinkkiä videon nopeuden säätämiseen. Pitkän luennon saa tiivistettyä, kun kuuntelee tallennetta esimerkiksi 1,75- kertaisella nopeudella. Ja useimmista puhujista saa vielä ihan hyvin selvää.
Yhtenä päivänä tuli mieleen, että tallennetta voi myös hidastaa. Joskus kun olen harjoitellut YouTuben kanssa, olen tuskaillut, että tempo on niin nopea, että en ehdi edes kunnolla saada selvää, mitä kaikkea kappaleessa tapahtuu. Minulla on työn alla Wagnerin Valkyyrioiden ratsastus. Kaikki tunnistavat melodian helposti ja sitä voi hyräillä hyvin, mutta mitä ihmettä tapahtuu taustalla? Olin kuunnellut kappaleen pari kertaa ja jo aiemmin, mutta nyt keksin laittaa toistonopeuden hitaimmalle mahdollisimmalle eli 0,25.
Kaikkihan tietävät ilmiön, että yleensä kun jotain ääntä hidastaa, myös äänentaajuus pienenee eli kappale soi matalampaa. YouTube kuitenkin säilyttää alkuperäisen soinnin korkeuden, mutta se aiheuttaa erittäin hauskan efektin: melodia menee särölle ja kuulostaa oikeastaan sähkökitaralta. Jokainen voi kokeilla tätä itse!
Ehkäpä 0,25-kertainen nopeus on liian hidas, mutta 0,5 ja 0,75 olivat jo hyviä harjoitustempoja minulle ja sain muodostettua kuvan, mihin mikäkin oma lurinani istahtaa melodiaan nähden.
Siinäpä kaikki tältä erää, pitäkää hauskaa!
It’s been already couple of months since I wrote last time. Well, I have a good reason. I didn’t have any ideas for the blog post, so I didn’t force myself to write. I also started studying last autumn information and communication technologies so it takes a lot of my free time.
I have written about some learning techniques before. One was about studying the piece from the end to the beginning piece by piece. That works great for some difficult passages. Also I have wrote about that I often listen to pieces and play together. Most of the times I use YouTube. See the links to my other posts above.
All my studies are online and I’ve been watching a lot of lessons from YouTube. My fellow students told be about the possibility to change the streaming speed of the video. This has helped me to watch the videos faster with about 1,75 times speed.
Then one day I started to think about that there is also the possibility to slower the videos. And sometimes I have been practicing quite tricky pieces with super fast tempo. Then I wished that I could have heard the piece slower and now I realized that it is possible! You just need to adjust the speed of the video.
So my first trial after this realization was with The Ride of the Valkyries by Richard Wagner. I set the speed to slowest (0,25). Usually, if you slower the tempo of the recording, your pitch will get lower. But YouTube forces the pitch to stay the same even the tempo is slower. This results an interesting effect: We got electric guitar like distortion! I thought this was so funny that I had to share it with you! Please try it for yourself.
Well, perhaps the 0,25 was too slow after all. 0,5 and 0,75 were better for practicing purposes. And helped me to figure out where to begin and end my part compared to the melody.
2020 has been different in many ways. Since our main work in the Navy Band is to perform for the people and we couldn’t take a lot of audience to see us, we made a lot of stream concerts. It is not very new idea. There has been live concerts in the TV and in the Internet for long time. However, this time it became even more popular and it is also strange to perform completely without the audience.
So the first TV concert was on the 4th of June when the restrictions were loosen a bit. You can read about that in my other blog post here. Unfortunately, it is not anymore available for watching.
In the autumn we made three normal concerts with small audience. Then we made Navy Rocks tour, that was filmed in Logomo, Turku. It was shown in the TV on 6th of December and you can watch it here:
Many small performances have been cancelled starting from November and it is still unsure when it all will normalize. However, maybe the most famous of our performances, the declaration of Christmas peace, will be shown in the TV as in every year. Only this time there won’t be any people watching and I think that will be the strangest experience of the year.
You will be able to watch it live on 24th of December here:
Koko vuosi 2020 on ollut aika erilainen. Koska päätyömme Laivaston soittokunnassa on esiintyä ihmisille, emmekä ole voineet ottaa yleisöä katsomaan meitä, olemme tehneet paljon striimikonsertteja. Konsertit TV:n tai Internetin välityksellä eivät ole mikään uusi keksintö, mutta niiden määrä on kasvanut huomattavasti tänä vuonna. Lisäksi on todella erikoista esiintyä kokonaan ilman yleisöä vain kameroille.
Ensimmäinen pelkästään TV:tä varten soitettu konsertti oli 4.6. kun rajoitukset helpottuivat niin, että koko orkesteri saatiin samaan tilaan. Valitettavasti sitä konserttia ei voi enää katsoa uudestaan, mutta voit lukea blogipostaukseni täältä.
Syksyllä teimme kolme perinteisempää konserttia ja saliin päästettiin rajoitettu määrä yleisöä. Marraskuussa teimme Navy Rocks -kiertueen ja Turussa ollut konsertti taltioitiin. Se tuli Alfa TV:ltä itsenäisyyspäivänä ja on edelleen katsottavissa täältä:
Paljon pienempiä esiintymisiä on peruttu marraskuusta lähtien, mutta vielä on jäljellä yksi ja varmaan soittokuntamme tunnetuin jokavuotinen esiintyminen eli Joulurauhan julistus. Tällä kertaa paikalla vaan ei ole yhtään yleisöä. Se tulee varmasti tuntumaan oudolta, koska paikka on ollut aivan täynnä ihmisiä. Julistusta voi seurata TV:stä tai Yle Areenasta jouluaattona:
At work we decided to do some projects in small groups. I got to plan one of them with our other clarinet players. Since it was then the end of October I thought why not make some kind of song for November.
I visited the library to find some material and I found notes for one old song called November by Lasse Mårtenson. There where few other songs as well, but when I listened to this one, I liked it right away. I think it had just the right autumn blues vibe I was thinking about.
I thought I could make it a little bit different by singing myself with clarinet quartet accompanying me. And I created the arrangement for 3 Bb clarinets, bass clarinet and voice. When we played it together, others thought it would be nice to have a drum set with us and it was a great idea. I didn’t have to change anything, one of our drummers just came and played with us and it worked really well.
We recorded the music and made a video as well. I thought it would be nice to have some autumn leaves and nature too in the video. Our media conscripts helped with filming and editing the video. And for the last bit we recorded my singing. I have to admit that the song was not the easiest one for me. It has quite a big range and I tried to find a nice key both for me and the clarinet. I mean I didn’t want to make it too difficult to read with lot of accidentals. So it is maybe little bit too high for me to sing very easy.
All together it took almost the whole month to make this video ready. Anyway, here it is, hope you enjoy it.
Marraskuu – Lasse Mårtenson
Töissä päätettiin tehdä muutama someprojekti vähän pienemmillä porukoilla. Sain osuudekseni ideoida klarinettien pätkän. Oltiin lokakuun lopulla ja en vielä halunnut intoutua joulujutuista. Eikö marraskuutakin voisi vähän muistaa ensin?
Kävin kirjastossa perehtymässä materiaaleihin ja löysin muutaman nuottikirjan. Suosikiksi nousi nopeasti Lasse Mårtensonin Marraskuu. Siinä oli sellaista syksyistä blues-tunnelmaa, jota olin kaivannutkin.
Päätin lähteä toteuttamaan ideaani vähän eri tavalla kuin yleensä ja uskaltautua itse soittamisen sijaan laulamaan klarinettien säestyksellä. Kirjoitin kappaleesta sovituksen kolmelle B-klarinetille, bassoklarinettille ja laululle. Kun soitettiin teosta yhdessä klarinetistien kanssa, tuli idea lisätä vielä rummut mukaan. Tämä kyllä kannatti ja yksi rumpaleistamme kävi soittamassa suoraan äänityspäivänä kompin.
Äänitimme siis kappaleen ja teimme lisäksi videon. Ajattelin, että mukaan sopisi syksyistä luontoa. Mediavarusmiehet auttoivat kuvaamisessa ja videon editoinnissa. Viimeiseksi äänitettiin minun laulu. Se oli minulle aivan uusi kokemus ja täytyy myöntää, ettei kappale ollut kaikista helpoimmasta päästä. Ääniala on melko laaja minun äänelle ja yritin löytää mukavan sävellajin sekä klarinetisteille soittaa, että minulle laulaa. Pykälän alemmas olisi ollut helpompi laulaa, mutta se olisi tuottanut hirveän kasan etumerkkejä klarinettien stemmoihin.
Tässä se valmis video lopulta on melkein kuukauden jälkeen. Toivottavasti tykkäätte!
Neue Quartet & Heli Palomaa. photo by Juho-Pekka Palomaa
On Sunday the 1st of November we were supposed to have a concert in Raisio. We made a quick decision few weeks ago to cancel the live concert and create a virtual concert for everyone to enjoy safely at home. Here is a link to that concert. It is available to see until the end of the year through this link.
Ylläolevasta linkistä pääsee nauttimaan virtuaalisen konsertin, joka oli tarkoitus pitää livenä 1.11. Raisiossa.
This autumn has been quite busy at work and on my personal life as well. There has been some concerts as well but many gigs have been cancelled too. We live in constant last minute cancellation mode. For me it is quite different that what I have been used to. I enjoy planning the future events and trips. Now I feel there is no point to plan anything very seriously. Only in my daydreams I can travel cross the borders and wish to see my friends from all over the world. Yet I haven’t seen even those who live closer to me.
Syksyssä on ollut kiirettä, mutta myös jatkuvaa pelkoa tilaisuuksien peruuntumisista. Ehdimme tehdä töissä kolme suurta konserttia vaikkakin yleisöä sai ottaa paikalle vähänlaisesti. Myös monia pienempiä keikkoja onkin peruttu tältä syksyltä. Minulle tällainen peruuntuminen ja asioiden epävarmuus on hyvin uutta. Olen tottunut suunnittelemaan tapahtumia ja matkoja pitkälle tulevaisuuteen. Tällä hetkellä ei kannata suunnitella mitään kovin tosissaan, koska ei tiedä milloin ne voisivat toteutua. Ikävöin matkustamista ulkomaille ja haaveilen näkeväni ystäviä ympäri maailman. Toisaalta en ole tohtinut tavata edes lähellä asuvia ystäviä kunnolla.
About one and half year ago one friend, and a singing teacher, Aino, asked me if I wanted to go to sing in karaoke with her. I was a bit surprised but got excited. Yeah, it would be a good thing for me to do. Why? Because I was going to step on the stage to sing in couple of months anyway and it was a good way to practice this. You can read more about that experience in my other blog post here.
We didn’t just go once but already few times last year and then this year we were planning to go but didn’t set a date before the corona outbreak and all the bars closing. And finally, in the beginning of August we found a day to go singing.
We like to go to a small karaoke bar called CocoLoco. And we usually go just when it is opening so we can be the first ones to sing before other people start coming in. It kind of makes it easier and also when it gets crowded the queue to singing gets so long that we usually leave that time.
I think people have many opinions about karaoke, but I have a feeling it is still popular activity. I know that singing publicly is a nightmare for many people and I respect that. I also have been very shy and not comfortable with it before. However, for me I see it now a chance to perform with my singing and train it. And of course, it wasn’t the first time in my life singing karaoke but before this I thought it was for different reasons.
If you didn’t know, I have been dreaming about singing in a band for quite long time, since I was a teenager. Before I didn’t think about how I am singing since I was doing it since I was a kid and sang in a school choir. I even tried to sing in one band when I was a teenager, but I didn’t know my real voice and so didn’t the band players and it was only one try and that’s it.
Then when I was studying, I made a post for finding a band to sing in. I got couple of responses, but they also didn’t lead to anywhere. I also got few singing lessons in classical singing and felt that it was not for me. For some reason they wanted to make me a soprano.
When I moved to Tallinn to continue my studies, I took jazz singing lessons and it was a place where I found my voice. I mean, the way that feels natural for me to sing. I had a bit hard time figuring it out, but my teacher was really kind. One friend of mine in Tallinn played guitar and we began to play and sing together. That was awesome and we performed couple of times for friends. Life took us separate ways, but I had my voice and I kept singing at home sometimes.
Now that we made karaoke our little hobby with Aino, I started to find songs that could be nice to try in karaoke. I can make little experiments about the range of my voice and so on. I think that some people have the image about karaoke singing that there are some drunken middle-aged lady or gentleman singing with a pint in the hand and awfully out of tune. It’s true that you can see those too, but now that I have been there few times, I see more people who really come there to enjoy, and people that are really talented as well.
As I have found about my real voice, it is super interesting for me to hear other people singing with their voices. I think I am not in the typical category of female voice but closer to high male voice and I think that has been the problem earlier when trying to find opportunities to sing. They have been looking for a female voice and I am not able to make that sound easily. But I do love to hear the clear and high women voice no matter if it’s classical or pop style. If it just somehow feels natural.
We agreed with Aino that there is more room for “mistakes” in karaoke singing. Since it is for fun and anyone who wants should do it there shouldn’t be any pressure to make it sound right. As a musician we both are used to practice until our performance is good enough for the public ear. And I try to get rid of that little bit. But anyway, I learned that it is not enough for me to know the song somewhat. I really need to know how it begins and read the lyrics couple of times beforehand. But it was also OK to just look the screen with a microphone in my hand and admit that I don’t know how this song begins when the lyrics started to come. It doesn’t matter and I just gave the mic away and then came the next song.
I recommend singing for everyone. Not necessarily in karaoke but in the shower or anywhere alone or with other people. I have heard that singing relaxes the body and maybe you get out some of your anxiety. You can also try singing lessons just for fun. Here is a link to my friend Aino’s singing studio : http://www.laulustudioaaniaaltonen.com/
I still dream little bit about a band or a project where I could sing in the way I wanted and songs that are good for me. But at the moment I feel that maybe I don’t have that much time to commit and I also feel bit too old to have an active band life. But I will keep singing anyway.
This autumn is quite full of plans. However, it feels there is a possibility for everything to get cancelled just as quickly as in the spring. So, I feel like we have to see one week at a time. I do hope that we would be able to play our Brahms concerts in October and in November, but I will inform about those later.
Kaikilla on kiire. Lava on vielä sekaisin. Vien telineen ja nuotit, mutta unohdin korvatulpat. Juoksen hakemaan niitä. Lava on niin kirkkaasti valaistu, että valojen takana on vain mustaa. Kapellimestarin hahmo on hämäränä edessä. Nyt pitäisi olla jo valmista. Ensimmäinen kappale alkaa. Kuulostaa kamalalta. Soitetaan kahdessa eri sävellajissa. Meillä on väärä versio. Seuraava kappale pitäisi alkaa, ei tiedetä mikä se on. Tajuan, että ollaan asetuttu väärinpäin lavalle. Kappale alkaa ja yritän tunnistaa sen ja etsiä oikeita nuotteja. Meneekö tämä koko ajan livenä telkkariin?
Herään. On vasta 21.5. ja harjoituksiakaan ei vielä ole ollut. Ihmekös tuo, että uni muuttui painajaiseksi. Taidan hieman jännittää 4.6. tulevaa televisioitavaa konserttiamme.
Maaliskuun puolivälissä tuli tieto, joka pysäytti tavanomaisen työskentelymme Laivaston soittokunnassa kuin seinään. Tämä kevät jää varmasti kaikille mieleen hyvin erilaisena aikana. Kaikki esiintymiset peruttiin, mutta muutos sai liikkeelle uudet ajatukset. Käytimme ajan hyödyksi muun muassa soittokunnan nuotiston siivoamiseen ja järjestelemiseen. Se oli urakka, jota ei muiden töiden ohessa olisi ehtinyt tekemään näin nopeasti ja intensiivisellä tahdilla. Toteutimme myös videoprojektin ja pienyhtyeet ovat esiintyneet pienimuotoisissa tilaisuuksissa.
Kun tuli tieto, että 1.6. kokoontumisrajoituksia muutetaan, saimme varmistuksen sille, että voimme toteuttaa ensimmäisen koko soittokunnan esiintymisen. Tosin vielä ilman yleisöä, joten miksi ei sitten suoraan livenä TV:ssä ja radiossa sekä Yle Areenassa koko kansan nähtäväksi.
Mitä tämä pari kuukautta sitten on tuonut mukanaan? Suurin osa on päässyt kokemaan etätyöskentelyä kotona. Harjoittelu ei ehkä ole ollut joka päivä niin tehokasta, ja minulla ainakin vaikuttaa hyvin paljon se, että mitä varten harjoittelee. Silloin kun on paljon ohjelmistoa harjoiteltavana, saattaa haaveilla ajasta, jolloin voisi soittaa ihan mitä vain haluaa. Nyt tähän tarjoutui tilaisuus, mutta kun kappaleelle ei ole esiintymishetkeä, ei siihen panostakaan aivan täysillä. Opiskellessa harjoitteli soittotunneille ja nykyään motivaatio löytyy esiintymisten kautta. Heti kun sain tämän konsertin nuotit käsiini, aloin harjoitella paljon tehokkaammin. Kai sitä muusikko sitten kuitenkin soittaa esiintyäkseen muille, eikä vain omaksi ilokseen.
Toinen asia, minkä olen huomannut on, että päässäni soi aivan omituisia lauluja ja useita viikkoja. Ensimmäisenä ilmestyi Loreen ja Euphoria, jopa niin intensiivisesti, että päätin soittaa sitä klarinetilla, jos se olisi lähtenyt pois. Ei auttanut. Toinen kappale, joka oli päässäni useita päiviä oli Mirandan Vamos ala playa, joka sattui tulemaan auton radiosta. Piti jopa tarkistaa kertosäkeen sanat espanjaksi, jotta voin laulaa päässäni soivaa kappaletta. Minun teoria tähän liittyen on se, että yleensä päässäni soivat ja aivojeni kapasiteettia kuluttavat ohjelmistossa olevat kappaleet. Hyräilen hyvin usein jotain mitä olen juuri harjoitellut paljon. Aivoni siis käsittelevät ja harjoittelevat kappaleita, vaikka en niitä juuri soitakaan. Kutsun tätä korvamato-vaiheeksi harjoittelussa. Silloin musiikki alkaa olla sen verran tuttua ja sitä on toistanut sen verran paljon, että pystyy hyvin toistamaan sitä, vaikka tekisi jotain aivan muuta. Siitä en tiedä, tapahtuuko tätä kaikilla ihmisillä tai muilla muusikoilla kuinka yleisesti. Nyt kuitenkin huomaan, että olen päässyt eroon noista kahdesta mieleni vallanneesta kappaleesta ja tällä hetkellä tilan täyttää tulevan konsertin ohjelmisto. Ilmeisesti vähentynyt keskittynyt harjoittelu aiheutti aivoissa tyhjää tilaa, jonka nämä pari hittiä täyttivät.
photo by Puolustusvoimat/Paavo Koponen
27.5. päästiin harjoittelemaan ensimmäistä kertaa puupuhaltajien kanssa yhdessä tämän parin kuukauden jälkeen. Täytyy myöntää, että hieman jännittikin soittaa taas muiden kuullen, mutta oli myös virkistävää kuulla muutakin kuin omaa yksinäistä soittamista. Eilen koko orkesteri kokoontui yhteen samaan tilaan soittamaan. Tavallaan tuntuu myös siltä, kun tulisi takaisin paikkaan, jossa ei ole pitkään aikaan käynyt, mutta silti mikään ei tunnu muuttuneen.
On ollut ihanaa huomata, että samalla, kun joutuu pohtimaan uudelleen mitä kaikkea on voinut tehdä ja mitä ei, niin kevät on edennyt vakaasti kohti kesää. Olemme saaneet nauttia upeista aurinkoisista päivistä ja muutoinkin tilanne näyttää jo lupaavammalta. Laivaston soittokunnan kesä jatkuu tästä mahdollisuuksien mukaan ja ainakin Merivoimien vuosipäivään 9.7. osallistutaan jollain tavoin.
Minä pääsen myös vihdoin ensi viikonloppuna Helsinkiin harjoittelemaan Neue Quartetin kanssa kevään osalta peruuntunutta Brahmsin klarinettikvintettoa. Syksylle suunnitellut konserttipäivät ovat Helsingissä 25.10. ja Raisiossa 1.11.
Tässä vielä linkki 4.6. konserttiin Yle Areenassa.
Nautitaan kesästä!
Everyone is busy running back and forth. The stage is a mess. I bring my note stand and notes on the stage but I realize that I forgot my ear plugs. I run off stage to pick them up. There is so bright light that everything else looks black except the stage. I can see the figure of a conductor. Everything should be ready by now. The first peace is starting. It sounds terrible. We play in two different keys. Some of us have a wrong version. The next peace should start but I don’t know what it is. I also notice that we are standing on the wrong position in the stage. The playing begins and I try to listen and recognize it and find the right notes. Is this really going live on TV all the time?
I wake up. It is only the 21st of May and we still have plenty of time before the live TV concert on the 4th of June. We did’t even have had any rehearsals yet. I might be little nervous and excited about our coming concert since my dreams turn into nightmares about work.
In mid March we got the information that changed everything. Our concerts in the Navy Band were cancelled until the end of May and pretty much all the normal work was cancelled as well. I believe everyone will remember this spring as a very different times. But we didn’t stay standing still but had to figure out new things we could do at work. One of my dreams came true when we finally had time to organize the whole music library. We had planned it for couple of years already but among the normal working days there was just not enough time to make it happen. We also made a video project and smaller groups have performed in some small events.
After we got the information that starting from the 1st of June it is allowed to gather together with 50 people groups our band got busy with planning a concert. Of course it is still too early to bring the audience with us and for the 4th of June we already had a parade planned that was going to be on TV. So we decided to keep the time but change everything else and we created plan of a live concert with great Finnish singers. And since it is on TV and in the online service, the whole world can watch it live or later.
So what has happened during these two and half months? Most of us has got the experience of working remotely at home. My practicing hasn’t been that efficient every day but I think it is because I need a certain goal for my playing. Sometimes we have so much to practice that I have dreamed about time to practice whatever I want and with no hurry. Now I got this wonderful opportunity but I have to admit that when there is no pressure for performing the peace I also don’t focus that much on what I am playing. When I was studying I always had lessons where I would have to play for the teacher and nowadays the motivation comes from performing. As soon as I got the material for this coming concert my practicing got so much more efficient and enthusiastic. Perhaps as a musician I just play to perform for other people and not just for my own fun.
The other thing I noticed is that my head is full of unusual songs for many weeks. The first one was Loreen and Euphoria from Eurovision song contest. It was so intensive that I decided to play it with the clarinet and hoped that it would get out of my mind this way. Well, it didn’t but now I can play it. The second song was Miranda and Vamos ala playa that I happened to hear in the car radio. After humming to song for quite long time I even checked the right lyrics in Spanish for the chorus so I can sing it properly. My theory for this is that when I practice some program for work these songs begin to play inside my head. I hum quite a lot things I have just practiced so it means my brain is still working with the music even I am not playing or thinking about it. I call it ”ear-worming”. It is a phase where the peace that you are practicing is getting familiar enough that your brain is automatically playing it. I don’t know if other people face the same thing or how usual it is among the musicians. I just believe that since I didn’t have so many things to practice with good concentration my brain filled with just anything I heard. Now that I began to practice this coming concert songs I have been freed from Loreen and Miranda and I’ve been humming again my clarinet parts.
photo by Puolustusvoimat/Paavo Koponen
On 27th of May we practiced together with wood winds for the first time after two months. I was little nervous to play while other people were hearing me play again. But it was also refreshing to hear other people play together with me. Yesterday the whole band was together in a rehearsal. It feels like when you have been away for some time and then come back and it first seems like nothing has changed.
At the same time we have to think how we can protect ourselves and people around us it has been lovely to follow the spring turn into summer. There have been beautiful sunny days and summer gives at least little bit of hope of things changing towards more active social life. The summer with the Navy Band will form within the possibilities but for sure we will have something on 9th of June when it is the Finnish Navy Anniversary.
Next weekend I will also finally travel to Helsinki to practice with Neue Quartet for our coming Bridge & Brahsm concerts. We had to cancel both concerts from this spring but we have booked new days for coming autumn. We will perform in Helsinki on 25th of October and in Raisio on 1st of November.
And here is the link to see our 4th of June Navy Band concert in Yle Areena!
In April we got a task for making a video of our playing. The plan was to make a video collage of one peace, where every player plays their part. You can see the final video here. Our job was to film and record our playing at home and send it for editing.
I was thrilled about this assigment as I like to work with this kind of things like making short videos and edit them and record music. So I decided to have fun and also make a blog post documentary for you about the making of my part for this video.
The biggest challenge for me was to make one clean shot. I knew it already before I started. For some reason it is really difficult for me to play without any mistakes from the beginning until the end. As soon as I push the record button my brains goes really wild and thinks about a lot of other things than just playing. It happens also when I play music by heart. It makes me nervous but I have been practicing it for years. Luckily this time I had to focus only about 3 minutes.
I can only try to make myself calm and force my thoughts on the notes that I am playing at that moment. Trying to shut down anything else from my mind. I haven’t done very often professional recordings but I imagine that they usually record many takes and then edit the best bits together. Also for example in movies I think you need to get one line correct at the time and they can edit it all together. So compared to that this was a bit more demanding.
In a theatre play or live concerts there is no change to repeat as it happens in the moment. So if something goes wrong there is nothing you can do but just move on. And somehow I think people maybe don’t even remember or hear all the mistakes. But in a recording you can go back and you have a chance to fix it again.
My task was to play the second clarinet and the alto clarinet parts. I took about 5 takes of them both until I thought it was as good as I can do. The best part of this project was turning my home office room into a ”studio”. I decided to play with all the equipments I have and also test their quality.
The idea was that we got a playback audio track that was taken from the scorewriter program. From that audio we got the tempo and the tuning for our playing but we had to have headphones for that. I used my JBL Reflect Mini Bluetooth Sport in-ear Headphones. I played the track from my laptop since I could also film with the web camera and listen the track at the same time. My headphones has a play button so I could remotely press play when I was already seated in my place. I also could adjust the volume with other two buttons.
For recording the sound in WAV format I used my Roland R-05 which is pretty old but I think it is still working quite well. It is by the way the only device using old fashioned AA batteries. I have been thinking I should buy a power supply to make it more reliable during recording longer concerts or rehearsals but for this project I could check the battery level between the takes and shut the power off when I was checking how my playing was on the laptop.
photos by Heli Palomaa
I tested my Asus Notebooks web camera for the first time for recording things since this laptop is quite new. I think the quality was not as good as I expected but it was a good back up and it was the fastest way to check my recording afterwards.
The best video quality was in my digital camera Canon PowerShot SX200 IS. I set it on a mini-tripod on my table. I mainly have taken pictures with this camera but even the sound quality wasn’t too bad. The problem with this camera was that I have such a small memory card and I could film only one take at the time and then I had to move it to my computer before taking another shot. I also felt I had to be careful with light or otherwise the film would burn white in some parts.
I made the third video with my phone Nokia 6. I attached the phone on a Samsung vehicle dock and on a mirror so I got a video angle from above me as well. I used this dock earlier for filming a time lapse of my drawing. For some reason the dock fell of couple of times if I let it stay there for a long time. So I had a pillow underneath just in case but luckily it didn’t fall when I was filming.
Also a note to myself: when filming or recording, turn your phone on the airplane mode. I forgot to do it but I was again lucky that no one tried to reach me during filming. On my lunch break I realized to put a silent mode on but after filming I found out that Whatsapp calls come through anyway!
I also used my wake up light alarm clock for the back-lighting. It has a very bright but not direct light. But at the end I had very sunny filming days so I don’t know if it helped at all.
photo by Heli Palomaa
So anything can happen while you are filming. As I was nervous about getting my playing right I wanted to be sure that I for sure got at least one recording of it saved every time. Imagine if you for once played perfectly and later find out that the only camera you had is turned off with low battery or full memory. Or the files can get corrupted. I don’t know if I had that much experience that I checked everything before but this time I didn’t have huge technical problems.
photos by Heli Palomaa
The first day of filming began in the morning with a make up and fixing my hair since I am a woman and I want to look nice in front of the camera. It is about being presentable and if it gets my mood up I think it is perfectly fine. Also I try to create kind of neutral make up so it doesn’t look like full glam make up or a theatrical mask.
photos by Heli Palomaa
Then I let the cat outside on our terrace so she wouldn’t get too much bothered and had a little warm up and practicing session. Then time for the uniform and I was ready. For the first day I decided to record the second clarinet part. After the first take I used quite a lot time to check that everything was working. I made second take and then had lunch.
photos by Heli Palomaa
After lunch I changed the set up a bit and felt that the white background was working better. I had time to do few more takes. After a while it gets more difficult to focus and I was also listening and comparing the takes. Finally I decided to stop working for that day.
The second day began with little bit of editing the files I was going to send. I basically just trimmed the the beginning and the end where I move around in the room. I used Audacity for trimming the audio file and OpenShot Video Editor the video. I ended up liking the second take of the second clarinet part the best but I found out that the video set up was better in the last one. So I thought maybe I could combine them since it is played with the same track. It worked quite well when I added the audio file on the video project. I just had to sync them. For that purpose there has been added hand claps on the score in the beginning. Everyone claps their hands or make other click for four beats and that is the way they can edit them all together. The hand claps will be cut away from the final video. After I got my video and audio in sync I turned off the volume of the video and it looks quite realistic to my eye.
photo by Heli Palomaa
While exporting the video files I got time to put some make up on and fix my hair again. Then I practiced for a while with the alto clarinet that is a very strange instrument for me. I think I made couple of takes before having lunch but this time I didn’t check them in between. I wanted to be little bit faster with filming so I only moved the file from my Canon to my laptop before continuing. After lunch I checked if the videos were fine but I had to take couple of more takes before I felt it was good enough. This time I only trimmed the begging and the end of the files and I was ready to share them. After my part was done I just waited for the final product.
photo by Heli Palomaa
For many people this strange period of time has changed their way of working. I liked this kind of challenge and a new experience with my job. I think before we wouldn’t have time or need to create something like this.
I hope you all stay well and safe and maybe discover also something new in your lives!
These times reminds me of a TV series called The TribeI watched when I was a teenager. In that science fiction drama series the world faced a terrible virus and all adults died and only young people survived. And they had to figure out how to live in the world. It feels like that. Like this is fiction and not happening for real.
In my lifetime I have never experienced anything like this before. I bet not many of us have. In one day the news changed everything that was planned. It feels even today hard to believe that this is true. I think that hey, maybe let’s wait a bit and see how it goes. Two months is a long time. But I guess I am all wrong. And we have to do as it is told us to do and trust the wise orders of the authorities.
All our concerts and public performances of the Finnish Navy Band are cancelled until the end of May. Also Brahms concerts I wrote about in my last blog post are cancelled for this spring. I have mixed feelings. Brahms was something I had spent so much time for organizing and practicing. I was so happy that I was going to do it finally. But I guess I just have to wait a bit more. But at the same time I am luckily not the one to make these decisions. I feel it is not my fault everything is cancelled as it would be if only I was just unable to play.
I feel very sad for freelance workers. I could be one. Everything they planned is gone and how are they going to survive this spring if they don’t get paid. Also the time they have used for preparing things. Like athletes too. They have been preparing for competitions and now they don’t know what will be next. I really hope something new comes out of this all. Let the creativity show.
For me this means that I am still working although I don’t know what will be next. It is advised to stay at home for work but should I practice this program we were going to have or something else? I’m confused. I feel lack of motivation to take my instrument and work with it. Just few days ago I was frustrated that I won’t have enough time to learn everything for the next concert. Now I would have time but why I feel so much apathy. Maybe there is a little bit of relief too. I get a tiny break from this stress I have been experiencing at work. We did many big concerts in such a short period that I felt nothing was ready. On the other hand, now that I have been at home for couple of days I feel a very strong need to work and be useful somehow. For a short term it might be nice to have a bit slower times but I do like to get up in the mornings and go to work.
I guess because of the stress I had there was one event just before everything was cancelled. I think I know now how Arthur Dent felt in Douglas Adams’s book called The Hitch-Hiker’s Guide to the Galaxy when he first had to witness how his own house was demolished to make room for a bypass and just after this loss he experiences the whole world being destroyed in front of his eyes to make room for an intergalactic superhighway. What is a house compared to a planet?
It happened when I first I lost my temper after finding out that suddenly there was a gig at work planned over the Brahms concert in Loimaa. I thought it is so annoying to change everything and I will in a way betray the string quartet, the people I had asked to work with me. But soon came the bigger news and cancellation of all events in Finland. This time I didn’t react that much. I felt numb. And my reaction just a day before felt very ridiculous. It felt like actually it doesn’t matter at all. If I have a concert or not, what does it change? Despite all of this the world is still here.
Music is in a way important to people but actually it is not necessary for living. It is weird when you begin to think about how many unimportant things people do in their lives and for what they use their time, energy and money. At the same time there have always been some bigger problems. Why we don’t try to fix them? It is for sure true that we have to do something to earn our living but what is enough? And what do we really need and what we don’t need? Maybe this time is also for thinking about what is truly important and if we could be happier with less.
Let’s help each other and enjoy of all we already have.
Muusikoilta usein kysytään, kuka on heidän lempisäveltäjänsä. Enimmäkseen olen tainnut vastata Sibelius. Mutta myös Brahmsin musiikki on vedonnut minuun heti kun pääsin tutustumaan siihen lähemmin. Se tapahtui jossain vaiheessa opintojani Tampereella. Soitin opiskelijasinfoniaorkestereissa Brahmsin sinfonioita. En edes tarkalleen muista, milloin itse aloin soittamaan Brahmsin klarinettisonaatteja. Ne olivat kuitenkin jossain määrin tuttuja, koska kuuluvat opiskelijoiden ohjelmistoon, joten aina joku soitti jompaa kumpaa sonaateista.
Kuuntele näytteet Brahmsin toisesta klarinettisonaatista minun soittamana!
Pidän Brahmsin muhkeudesta ja toisaalta yksinkertaisuudesta. Teoksista löytyy myös hyvin voimakkaita kohtia, jotka vetoavat pitkäaikaiseen hevimusiikin faniin. Mietin myös miksi yleensäkin pidämme tietynlaisesta musiikista. Pohdin, että kyseessä on se, että ymmärrämme kuulemaamme. Ymmärrämme, mitä musiikin luonut henkilö on ajatellut ja otamme sen osaksi omia kokemuksiamme. Mistä esimerkiksi tietää, että on rakkaushuolia? Kaikki kappaleet radiossa kertovat juuri Sinun elämästäsi sillä hetkellä. Pitkään tuntui, etten pitänyt jazzista ja mietin, että se johtui siitä, etten ymmärtänyt sitä. Ollessani vaihdossa Itävallassa tutustuin jazzmuusikoihin ja päädyin heidän kanssa keikoille. Siellä musiikki yhtäkkiä avautui minulle ja aloin nauttia jazzista.
Parhaiten musiikki ja teokset avautuvat minulle, kun soitan niitä itse. Alan hahmottaa ja kuunnella eri kerrostumia. Vaikka koen, että ymmärrän musiikin jollain tavalla, se on kai aina subjektiivista. Kukaan ei voi kokea musiikkia samoin kuin minä tai sinä. Sitä voi silti ymmärtää ja siitä voi nauttia, vaikkei ehkä selittää. Ja siinä se hienous onkin. Kaikkea ei kannata analysoida loppuun asti.
Valmistuin Muusikoksi (AMK) Tampereella 2011 vuoden alussa. Soitin tutkinnossani Brahmsin klarinettisonaatin numero 2. Kyseinen kevät oli minulle henkilökohtaisesti raskas ja pyrin tekemään muutoksia elämääni. Hain muualle jatkamaan opintojani ja valmistauduin soittamaan Brahmsin myös pääsykokeissa Tallinnassa. Ennen pääsykokeita esitin teoksen Kälviän musiikkileirillä ja eräs viulisti tuli sanomaan minulle, että hän ei ollut pitänyt klarinetista instrumenttina ennen kuin kuuli minun esittävän Brahmsia. Ehkä kunnia menee teokselle, mutta olen onnellinen, että olen tehnyt soitollani vaikutuksen. Nyt tiedän myös, että Brahms sävelsi klarinettisonaatit ja kvinteton sekä trion vaikututtuaan itse klarinettimusiikista.
Tallinnassa sen sijaan opettajani Toomas Vavilov ihmetteli, että miksi soitan Brahmsia. Hänen mielestään se oli vanhojen miesten musiikkia. Ehkä hän olikin oikeassa siinä, että olin vielä nuori ja naivi, mutta silti pidin musiikista. Brahms sävelsi teokset viimeisinä elinvuosinaan ja oli jo kokemusten kypsyttämä. Hän oli jo tehnyt päätöksen jättää säveltämisen sikseen, kunnes tutustui klarinetisti Richard Mühlfeldiin.
Valmistuttuani Tallinnan Musiikki-Akatemiasta musiikin maisteriksi palasin Suomeen kesällä 2013 ja syksyllä olin muuttamassa Ouluun jatkamaan pedagogin opinnot loppuun. Kesällä päädyin kuitenkin Nurmeksen leirille hyvin yllättäen ja pääsin Olli Leppäniemen kurssille. Kurssilla tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin ja pääsin myös kuulemaan Brahmsin klarinettikvinteton Ollin esittämänä. Konsertti pidettiin luultavasti Hannikaisen salissa. Muistan katselleeni ulos suuresta ikkunasta. Olin siinä konsertissa yksin. Harvoin pystyn konserteissa keskittymään pelkästään musiikkiin ja ajatukseni lähtevät harhailemaan omille teilleen. Näin käy helpommin varsinkin, jos en tunne teosta kovin hyvin. Kvintettoa olin kuullut aiemmin, mutta en muistanut kovin hyvin. Vaikka ajatukseni karkasivat, teos silti vaikutti minuun hyvin voimakkaasti. Siinä oli jotain niin surullista, että eksyin näihin ajatuksiin. Tarkalleen en muista, mitä kautta tulin siihen ajatukseen, mutta se oli, että minusta ei ikinä tule mitään. Ja nimenomaan muusikkona. Ja sen myötä kyyneleet nousivat silmiini. Samalla ihailin Ollia ja hänen soittamistaan ja hänen asemaansa ja kuitenkin koin, että minusta ei olisi siihen. Minä en riitä.
Oulussa opiskellessa päätin toteuttaa kuitenkin Mozartin kvinteton ja sain siihen mukaan opiskelijakavereitani. Esitin myös Brahmsin klarinettisonaatin numero 1. Valmistumisen jälkeen ja jäin työskentelemään vielä Ouluun ennen kuin tieni vei Turkuun. Omina projekteina toteutuin yhteensä kolme konserttia virolaista klarinettimusiikkia. Mutta jossain vaiheessa aloin haaveilla, että mitä jos kuitenkin pääsisin toteuttamaan myös Brahmsin klarinettikvinteton vielä joskus.
photo by Juho-Pekka Palomaa
2018 Turussa kävin kuuntelemassa jousikvartetti Neue Quartetin esiintymistä ja alttoviulua yhtyeessä soittaa ystäväni Linda Palin. Rohkaistuin tekemään heille ehdotuksen, että toteutaisimme yhteisen projektin. Myöhemmin varmistimme, että he olisivat kiinnostuineita soittamaan Brahmsin kanssani, mutta vielä jäi avoimeksi milloin ja missä. Aloitin itse teokseen tutustumisen jo syksyllä 2018 ja esitin ensimmäisen osan pianosäestyksellä. Lopulta viime vuoden lopulla palaset alkoivat loksahdella, kun löytyi konserttisarja Loimaan taidemuseolta ja selvitin itse mahdollisuutta järjestää konsertti Raision kirjastossa Martinsalissa. Tämä projekti on vaatinut paljon suunnittelua ja työtä niin soittaen kuin muiden järjestelyjen puolesta. Haaveista tulee totta vain tekemällä. Tekeminen täytyy vain uskaltaa aloittaa ja edetä pienin askelin. Itse odotan innolla toukokuuta, jolloin pääsemme soittamaan kahdessa konsertissa.
photo by Juho-Pekka Palomaa
Konsertit pidetään Raision kirjastossa Martinsalissa Äitienpäivänä 10.5. klo 15.00 sekä Loimaalla 19.5. klo 19.00 Taidemuseossa. Ohjelmassa kuullaan Brahmsin klarinettikvinteton lisäksi myös Frank Bridgen jousikvartetille säveltämä teos Novelletten. Konsertin kesto noin tunti ilman väliaikaa. Tarkemmat tiedot konserteista löytyy Facebook-tapahtumista alla olevista linkeistä:
HeliPauliina 