Ajatuksia oppimisesta

Opettaessa joutuu kohtaamaan hyvin konkreettisesti sen, miten ihminen oppii. Olen pohtinut asiaa ja todennut, että jatkuvaa oppimista on lähes mahdotonta välttää. Tahtomattamme opimme uutta ympäristöstämme. Joka päivä kuulemme jotain uutta, joka saattaa vain jäädä mieleen. Esimerkiksi mainoksen tunnuslaulu tai radiossa juuri soittoon tullut kappale. Viimeistään toisella kerralla kuullessamme tunnistamme kappaleen ja saatamme jopa hyräillä sitä tartuttaen sen eteenpäin.

Soittotunneilla oppilaat soittavat parhaiten jo tuttuja melodioita. Kyse on siitä, että he tietävät jo, mitä seuraavaksi tapahtuu ja energiaa ei kulu nuottien lukemiseen niin paljon. Oppimistyö on tehty jo etukäteen. Miksi sitten tuntuu, että oppilaat eivät osaa soittoläksyjään? Oppimisessa on kyse myös toistoista. Jos päivän aikana kuulee viisi kertaa saman kappaleen radiosta tai televisiosta, on helppo arvata, että iltaan mennessä se on jo hyvin korvassa. Soittoläksyjä ei kuunnella tällä tavalla.

Jos mennään tarpeeksi ajassa taaksepäin, ei ollut mahdollisuutta kuunnella äänitettyä musiikkia ollenkaan. Tällöin musiikkia soitettiin itse nuoteista. Silloin nuotinluvun merkitys oli suuri, koska vain sillä tavoin pystyi selvittää miltä mikäkin musiikki kuulosti. Nuotinkirjoitus on säilynyt edelleen yhtenä musiikin jakamisen muotona. Kovasti alaa on vienyt myös äänitetty musiikki. Nuotteja ei enää tarvitse, kun kappaleen voi taltioida valmiiksi kuunneltavaan muotoon. Jotkut oppivat sitä kautta, toiset taas tarvitsevat myös visuaalisen kuvan.

Oppilaat eivät ehkä itse edes huomaa, kuinka paljon muuta musiikkia he kuuntelevat. Viikon aikana pari kertaa itse läpi rämmitty soittoläksy ei jää mieleen. Nykytekniikka mahdollistaa kuitenkin soittoläksyn äänittämisen jo soittotunnilla oppilaan älypuhelimeen. Näin hän voi kuunnella kappaletta niin useasti kuin haluaa. Kun kappale toistuu tarpeeksi monta kertaa, se jää mieleen ja sitä on helpompi soittaa. Mahdollista on soittaa myös korvakuulolta tai nuotteja apuna käyttäen. Se ei kuitenkaan poista harjoitteluun vaadittavaa aikaa. Myös kehon täytyy oppia kuinka toteuttaa instrumentin kautta musiikki.

Ehkä ympäristömme on niin täynnä kaikkea muuta, että meille ei jää energiaa oppia muita asioita. Soittoharrastus tulisi kuitenkin aloittaa vain jos on ymmärtänyt mitä se vaatii, jos haluaa edistyä.

Tämä pätee myös muuhun oppimiseen. Esimerkiksi kieliin. Helpoiten uutta kieltä oppii ympäristössä, jossa sitä kuulee ja pääsee käyttämään jatkuvasti. Sanojen ja lauserakenteiden toistuessa ne lopulta omaksuu itselleen käyttöön, vaikka samalla voi tarvita tukea erikseen kieliopin opiskelusta.

Tärkeää on myös opettaessa ymmärtää, että on vaikea oppia asioita, ilman tarvittavaa tietopohjaa. Kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaan uutta tietoa kerätään vanhan pohjalta. Uusi tieto järjestetään sopivaksi tai vanha tieto muutetaan vastaamaan uutta käsitystä. Siksi musiikin opiskelussakin on lähdettävä liikkeelle aina siitä mitä oppilas jo tietää ja se on opettajan tehtävä selvittää. Minullekin olisi aivan turha selittää minulle vieraasta alasta jotain spesifistä yksityiskohtaa, niin että ymmärtäisin sen. Ensin täytyisi selvittää perusasiat kyseisestä alasta. Ja näin meidän omat henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteemme selviät sillä, mihin me jaksamme perehtyä ja mistä haluamme tietää lisää. Tästä johtuen kai harrastuksesta usein tulee myös työ.

Ehkä siis kaikki voivat oppia lähes mitä vain. Riippuu vain siitä kuinka paljon on valmis käyttämään aikaa. Ja oppia ensin itselle kaikkien paras tapa oppia.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s