Uusi arki

Syksy töiden parissa on vähitellen käynnistynyt ja sen myötä on myös tullut muutoksia elämänrytmiini. Uskon, että monilla on samanlaisia kokemuksia, joten tässä kirjoituksessa ei ole välttämättä mitään uutta. Toisaalta itse huomaan useina hetkinä, että tuntuu, etten kulje aivan samaa kaavaa arjessani kuin suurin osa ihmisistä.

Opiskelujeni aikana usein minulla oli harjoitteluaikaa juuri vain aamuisin tai harjoitusluokkia oli mahdollista saada käyttöön vain silloin. Suurin osa töistäni tällä hetkellä sijoittuu iltapäiviin tai iltoihin. Se tarkoittaa, että aamut ja aamupäivät ovat omaa aikaani ja riippuvat omasta suunnittelustani. Tekemistä toki riittää, mutta ensimmäisenä olen nauttinut mahdollisuudesta nukkua niin pitkään kuin tuntuu tarvittavalta. Terveenä pysymisen kannalta onkin tärkeää saada tarpeeksi lepoa. Koska työni ovat kahdessa kaupungissa, joudun myös matkustamaan useina päivinä. Näitä matkoja pyrin myös pitämään lepotaukoina ja ne ovat samalla hyvää “toimistoaikaa”, jos en halua nukkua.

Aina kun en istu junassa tai bussissa aamupäivällä, olen myös pyrkinyt liikkumaan. Alkusyksystä juoksulenkit ovat mukavia auringossa ja talvelle olen suunnitellut hiihtoa, uintia ja joogaa. Olisi myös mukavaa löytää ryhmäliikuntaa, mutta aamupäivänryhmiä ei ole niin paljon tarjolla kuin toivoisi. Liikunnan pitäisi olla muusikolle sopivaa, joten esimerkiksi kovasti pitämäni BodyPump-tunnit joudun jättämään väliin, koska ne ovat liian rankkoja käsilleni.

Uudet aikataulut ovat luoneet myös haasteen ruokailulle. Kirjoittaessani uusinta opinnäytetyötäni kirjoitin myös oikeanlaisesta syömisestä. Tärkeää on toki syödä terveellisesti, mutta eniten hyötyä minulle on ollut ateriavälien oikeanlaisesta pituudesta. Terveellinen ateriaväli tarkoittaa, että ihmisen tulisi syödä 2-4 tunnin välein. Koska aikatauluni vaihtelevat päivittäin, joudun myös suunnittelemaan syömisen joka päivä erikseen. Ehdinkö tekemään ruokaa kotona vai syönkö lounasta muualla vai ostanko eväitä? Joskus tuntuu, että aikatauluja tehdessä ihmiset unohtavat tarpeen syömiselle ja tauoille. Opetusaikatauluja suunnitellessa jouduin hankalasti järjestelmään monta oppilasta samalle illalle ja joustamaan omista toiveistani pitää taukoja. Monilla soitonopettajilla on varmasti samanlaisia kokemuksia tai osa ei edes ole ajatellut, miten tärkeitä tauot ja syöminen ovat. Oman kokemukseni mukaan muissa töissä yhteiset kahvitauot ja lounastauot ovat selvempiä.

Päivinä, joina matkustan Kokkolaan, syön aamupalan kotona ja mahdollisesti eväitä ennen kuin saavun perille ja syön lounaan. Loppupäivän pärjään usein eväillä tai mikroaterialla, jonka syömiseen saattaa olla vain 15 minuuttia aikaa. Myös muissa reissuissa olen huomannut, että ajattelen jatkuvasti seuraavaa ruoka-aikaa, ja välillä ihmiset kummeksuvat sitä. Toisaalta kerron myös, että nälkä vaikuttaa huomattavasti mielialaani ja kykyyni toimia. Etenkin soittaessa on tärkeää olla tarpeeksi energiaa keskittyä. Nyt huomaankin nauttivani päivistä, jolloin minulla on aikaa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa rauhassa.

Iltatyöskentelyssä on omat hyvät ja huonot puolensa. Periaatteessa en voi sopia mitään iltamenoja tai ne ovat vasta töideni jälkeen, jolloin voin olla jo hyvin väsynyt. Suurin osa tapahtumista tai konserteista on iltaisin, jolloin joudun jättämään ne väliin. Toisaalta myös toisia töissä käyviä ihmisiä on joskus haastavaa tavata. Huomaan kuitenkin nauttivani aamupäivistä, jolloin aikaa on vain minulle ja niille asioille joita todella haluan tehdä. En ole koskaan liian väsynyt lähtemään lenkille tai voin hoitaa useita asioita, joita 8-16 työskentelevät eivät ehdi hoitaa. Kauppareissuilla ja asioita hoidellessa näenkin paljon eläkeläisiä ja tuoreita äitejä. Joskus saatan myös innostua liikaa jostain ja väsyttää itseni ennen iltaa ja töitä. Joinakin päivinä saattaa myös tuntua, että vain laiskottelen enkä saa mitään hyödyllistä aikaan. Ehkä vielä tuntuukin, että välillä haluaisin tehdä itselleni parempia aikatauluja, jotta saisin ne asiat tehdyiksi mitä haluan ennen kuin lähden töihin. Joskus töistä tullessa on väsynyt, mutta tuntuu, ettei voi mennä suoraan nukkumaan, koska täytyy ensin rauhoittua.

Kaikki työni on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Teatteri tuo hyvää vastapainoa opettamiselle. Minulla on kolme eri työpaikkaa, joiden välillä tasapainottelen. Välillä oman stressinsä tuo päällekkäiset aikataulut, jolloin joudun järjestellä päiviäni uusiksi. Onneksi kaikki tuntuvat ymmärtävän, kun selitän matkustavani kahdessa kaupungissa. Välillä huolettaa myös oikeuteni työntekijänä. Jos sairastun tai minulle tapahtuu jotain, mistä saan apua. Tekemättömät työt nimittäin tarkoittavat myös, että en saa palkkaa. Haluan myös huolehtia, että minulla riittää tarpeeksi aikaa itselleni, jotta pysyn hyvässä kunnossa. Lisäksi taka-alalla on tieto siitä, että nämä työt ovat määräaikaisia. Tällä hetkellä työt jatkuvat varmasti jouluun asti, ehkä myös keväällä. Sen jälkeen jatkosta ei ole tietoa ja edessä on luultavasti uusien mahdollisuuksien etsiminen ja mahdollisesti jälleen uuteen arkeen totuttelu.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s